HÄKÄposti ONLINE -logo

LUE VIERASKIRJAA

KIRJOITA VIERASKIRJAAN

PÄIVÄ SWR:N ELÄMÄSSÄ

Perjantainen iltapäivä tummenee hiljakseen kohti iltaa, kuten lukuisat perjantai-iltapäivät tätä ennen. Huomenna on kuukauden ensimmäinen lauantai.

Makuupussi? Kyllä. Ohjelma-CD:t? Kyllä. Jingle-MD:t? Kyllä. Samalla tavalla käyn läpi kaikki autoon kuormattavat esineet. Mitä kaikkea Scandinavian Weekend Radion DJ voikaan tarvita yhden lauantaipäivän aikana.

Tungen kamat apukuskin jalkoihin, nykäisen auton katon alas ja höräytän V8:n käyntiin. Tie vie taas kerran kohti Virtoja. Lauantaina kello 00.00 alkaa SWR:n uusi ohjelmavuorokausi.

Countdown to 00.00

Vajaat kaksi tuntia myöhemmin karautan ratsuni Scandinavian Weekend Radion pihalle. Katseeni tavoittaa koiratarhan takaa ainakin Ladan ja Transitin. Porukkaa on siis jo paikalla.

Vanhaan kanalaan rakennetussa miehistötuvassa on punkat kuudelle. Loput nukkuu lattialla, teltassa tai missä tykkää ja mihin mahtuu. Sänkypaikan varmistaakseni käyn äkkiä levittämässä makuupussini varausmerkiksi yhden punkan päälle.

Kun tulen ulos majoitustuvasta, minua ollaan jo vastassa. Häkä ja Lasol istuvat studiorakennuksen edustan terassilla tupakalla. Joku on tainnut jo avata olutpullon. Siitä on taas kuukausi, kun viimeksi nähtiin. Lennossa vaihdetaan kuulumiset, tapetaan hyttysiä ja kirotaan terassin vajaatoimista Hartwallin kylmäkaappia.

Ilta ennen lähetyksen alkamista kuluu normaaleissa radioasemapuuhissa. Kannetaan puita, lämmitetään saunaa, grillataan ruokaa pihalla, ammuskellaan supikoiria piekkarilla ja varmistetaan että studio- ja lähetystekniikka pelaa kaikin puolin.

On the air

Puolenyön lähestyessä ilmapiiri sähköistyy selvästi. Askeleet nopeutuvat. Lauseet lyhenevät ja terävöityvät. Ovet lävähtelevät auki ja kiinni. Tyhjäksi juotu kahvipannu käryää unohdettuna päälle jääneessä kahvinkeittimessä.

Studiossa aloitusvuoron saanut DJ Ville hermoilee CD:n pausekytkimen kanssa. Häkä vielä sotkee Villen kuvioita lataamalla samaan aikaan videokasettia referenssinauhuriin. Ylimääräinen väki palloilee rauhattomana ympäri asemaa. "On air" -valo on jo kytketty päälle, vaikka kello on vasta viittä vaille puolenyön.

Kello 00.00 Esa kytkee lähettimet päälle, studiossa pyörähtää soimaa Nazareth -yhtyeen "Turn on your receiver" ja monitorivastaanottimet toistavat 1970-luvun sulosointuja uskomattoman kauniisti. Sonyn digitaalinäytössä lukee 6170.

Yövuorossa ja yölinjalla

Oman lähetyksen käynnistämiseen ei taida koskaan täysin tottua. Se on aina jännittävää ja sykähdyttävää. Mutta kun ohjelma on onnistuneesti saatu rullaamaan, alkaa väki rauhoittua.

Rariojaska odottelee 02.00 alkavaa juontovuoroaan käymällä läpi levystöään. Frank ja Esa painuvat tuliseksi lämmitettyyn saunaan kylpemään. Muutama heppu turisee öisellä terassilla edellisen lähetyksen kuuluvuusraporteista. Itse valmistaudun aamuiseen ohjelmavuorooni lähtemällä miehistötupaan nukkumaan. Ennen unen tuloa on vielä tapettava jokunen majoitustilaan eksynyt hyttynen.

Virtojen yön edetessä ohjelmantekijät vaihtavat vuoroa äänipöydän ääressä. Musiikkikappaleet seuraavat toisiaan ohjelmien edetessä. Yhä uudestaan kuuntelijoita kehoitetaan ostamaan SWR:n uusi T-paita. "...Bright orange for the bold and brave..."

Pimeä taivas kantaa Scandinavian Weekend Radion äänet lukemattomiin vastaanottimiin ympäri planeettaa. Ja Area25/48 -ohjelma ehkä jopa planeettamme ulkopuolelle. Espoosta Espanjaan. Kausalasta Kanadaan. Aurajoelta Alfa Centauriin. Ja maailma kuuntelee.

Juontajan elämää

Scandinavian Weekend Radiolla juontaja on niin vapaa kuin laillisella radioasemalla vain voi olla. Ilmaisua ei rajoiteta, soittolistoista ei välitetä ja formaatteja ei tunneta. Puhu mitä puhut ja soita mitä soitat. Itsehän tiedät parhaiten.

SWR:n studiossa juontajan edessä aukeaa liukujen ja nappien maailma. SWR:n juontajan työ on nykypäivän käsityötä. Onnistuminen mitataan heti ja aina. Työn tulokseen vaikuttavat esimerkiksi etukäteissuunnittelu, musiikin valinta, puheosuuksien sisältö, studiolaitteiden käyttötaito ja oma luovuus. Kuuntelijan kokeman viisiminuuttisen takana voi olla tuntien uuvuttava työ.

Juontajan työ SWR:llä on helposti palkitsevaa. Hyvin tehty ohjelma yksinkertaisesti vain tuntuu hyvältä paitsi kuuntelijan korvissa, niin myös tekijän mielessä. Ja kun fiilis on hyvä, mukaan menoon lähtevät usein myös muut paikalla olevat juontajat. Hyvällä tuurilla myös kuuntelijat palkitsevat juontajan onnistumisen soitolla, tekstiviestillä, sähköpostilla tai kirjeellä.

Gooooood mooooorning Virrat!

Scandinavian Weekend Radion majoitustilat ovat erittäin viihtyisät. Tämän voi päätellä vaikka siitä, että lauantaiaamuisin vapaavuorolaiset viihtyvät siellä helposti kello kymmeneen tai jopa puolille päivin.

Aamuaurinko valaisee kauniin maalaismaiseman radioaseman ympärillä. Linnut huutavat puissa. Usva leijuu peltojen yllä. Aamujuontaja laittaa studiossa "Smoke on the waterin" soimaan. Tuikkaa terassilla tupakan palamaan ja heittää aamuvedet kaiteen yli nurmikolle. Kuuntelee aamun ääniä ja tuulessa värisevää 25 mb:n dipolia. Tätähän voisi tehdä vaikka työkseenkin!

Majoitustuvassa kaikuu edelleen kuorsaus verhojen takaa. Tuvassa taas keitellään jo kahvia. Takassa loimuaa iloinen valkea ja jääkaapista kaivellaan aamupalaksi grillimakkaraa ja munkkeja. Tuvan ovenpielessä lukeekin: "Ei kevytruokia".

Vetelehtimistä ja raadantaa

Parhaimmillaan SWR:n tiloissa voi olla yhtä aikaa 7-8 henkilöä omaa porukkaa. Ja joskus on ollut asemarakennukseen sullottuna vielä saman verran ulkopuolisia avustajia. Niinpä omaa ohjelmavuoroaan saattaakin joutua odottelemaan jopa puoli vuorokautta.

Ajankäyttö juontovuorojen ulkopuolella voi olla todella monipuolista. Välillä lojutaan tuoleilla, juodaan kahvia tai kaljaa ja puhutaan vanhoista hyvistä ajoista. Siitä miten ennen vanhaan kannettiin auton akkuja kaksimetrisessä lumessa -40 asteen pakkasessa kymmeniä kilometrejä joka sunnuntai. Toista se oli silloin.

Scandinavian Weekend Radio on köyhä ja olosuhteet radioasemalla ovat joidenkin mielestä alkeelliset. Niinpä elossapysyminen vaatiikin usein ihan oikeaa ruumiillista vaivannäköä. Sauna, radioasemarakennus ja majoitustilat lämmitetään polttopuilla. Ulkopuolinen siivouspalvelu ei toistaiseksi puhdista studiota iltaisin. Roskat eivät edelleenkään häviä itsestään tontilta.

Radioasemasta on muodostunut maailman ensimmäinen ikiliikkuja. Se ei taida koskaan valmistua. Aina joku keksii jotain uutta rakennettavaa. Aina löytyy jotain, mihin ei olla täysin tyytyväisiä sen nykyisessä muodossaan. Terassi, saunan lauteet, toinen lähetin, uusi antenni, ulkomaalaus ja niin edelleen. Kyllä tekevälle työtä löytyy.

Scandinavian Weekend Radion porukka on koolla kerran kuukaudessa. Koska tavataan näin harvakseltaan, löytyy yleensä joka kerta aihetta lyhyempään tai pidempään kokoukseen. Hyvä aika on yleensä lauantai-iltapäivä, jolloin usein ulkopuoliset ohjelma-avustajat hoitavat lähetystoimintaa. Tällä kertaa keskusteltiin esimerkiksi yhdistyksen varainhankinnasta ja SWR:n levystön järjestämisestä.

"We love the piratestations" by Trinity

Aina ei paikalla ole koko kaarti kahta yötä putkeen. Osa perjantaina tulleista saattaa poistua lauantain aikana. Lauantaina taas voi paikalle tulla uutta porukkaa, joka sitten saattelee kuuntelijat sunnuntain puolelle.

Kun yö perjantaista lauantaihin on mennyt vähillä unilla, voi lauantaina tulla hetkiä jolloin osa porukasta käy vähän "hitaalla". Yleensä meininki kuitenkin virkistyy lauantai-illan aikana ja fiilis saattaa olla todella riemukas pari tuntia ennen lopetusta. Ohjelmallinen antikin nousee uusiin sfääreihin, kun väsyneet mutta innostuneet juontajat puhuvat porukalla avoimeen mikrofoniin selvästi omaa ajatustaan nopeammin. Joku taisikin todeta: "Enemmän innokkaita kuin älykkäitä."

Lauantaina kello 24.00 tulee Scandinavian Weekend Radion ohjelmavuorokausi täyteen. Viimeisenä biisinä saattaa soida Bugglesien "Video killed the radiostar", tai vaikka Trinityn legendaarinen "We love the piratestations". Tasalta kytketään lähettimet pois päältä. Kantoaalto häviää taajuuksilta ja monitorivastaanotin jää kohisemaan tuvan pöydälle. Sonyn digitaalinäytössä lukee edelleen 6170.

Radioasema kuhisee. Hätäisimmät keräilevät levyjään studion pöydiltä. Selväpäisimpiä etsitään kuskeiksi. Lähetyksen lopetuspalaveri alkaakin usein kello 00.15 paikallisessa Teuvon Tuvassa Virtain Liedenpohjassa. Sen vinyylijukeboksissa soi juontajien toivebiisinä kahdeksan kertaa peräkkäin Noitalinna Huraan "Pikkuveli". Ohjelmassa sitä on tuskin soitettu koskaan.

Valomerkin jälkeen SWR:n toiminnan suunnittelu saattaa jatkua pitkäänkin radioaseman saunassa, tuvassa tai terassilla. Loppupäätelmä on kuitenkin aina sama: seuraava lähetys ja ohjelma on vielä parempi!

Ensi kuussa tavataan taas

Sunnuntaina nukutaan myöhään. Loppupäivä menee paikkoja siivotessa ja kunnostaessa. Nyt kun lähetys ei ole menossa, on oikea hetki huoltaa studiota, antenneja tai lähettimiä. Omat tavarat pakataan ja lastataan autoihin. Edessä on itsekullakin kotimatkaa kahdesta kilometristä aina viiteensataan saakka.

Scandinavian Weekend Radion nettisivuilla (www.swradio.net) countdownkello kertoo, että seuraavaan lähetykseen on aikaa enää 27 päivää, 8 tuntia ja 34 minuuttia. Olemmehan kaikki silloin taas taajuudella.

DJ Tex Willer
tex.willer@swradio.net


©WEBdesing HÄKÄStudio27.17.2008