Teksti ja kuvat: Tapani
Häkkinen
LONTOON MATKA 15-22.3.1992
Vierailu Bush Housessa
Sunnuntai 15.3.
Matkalla koko vuorokausi
Nousen ylös 7.30. Lämpötila ulkona -1
aste. Lunta tuli eilen runsaasti. Tiellä oli taas kunnon
loskakeli. Jätän tänään autoni taas Vihantaan, josta
nousen pikavuoroon 9.20. Helsingissä pitäisi olla 12.35.
Pikkuveli on luvannut olla vastassa.
Bussi ei ole puollillaankaan. Kuortista
tulee mukaan pari ihimistä, jotka jäävät Heinolaan.
Lahdessa juon kahvit ja otan makeisia matkalle.
Pysähtymisaika siinä 15 minuuttia. Lähtiessä (klo 11)
sataa räntää. Todella loskainen kieli. Hyvä etten
lähtenyt henkilöautolla pitemmeälti liukastelemaan.
Harmittaa hirveästi, etten saanut matkaa varten
tilaamaani Sangean ATS 818CS -kasettinauhuria mukaan.
Sillä olisi hyvä ollut saada asemia siepattua
enemmänkin. Siinä kun on digitaalinäyttö
Ilmo ja Taina ovat vastassa. Lainaan
Ilmolta niiden matkalaukun. Otan GoldStar -radionauhurin
matkaan ja kasan tyhjiä kasetteja, joihin on tarkoitus
nauhoittaa mahdollisimman paljon Lontoon radiomaailmaa.
Samalla jätän Pakilaan myös nauhoja, joihin toivon
veljen nauhoittavan muutaman pääkaupunkiseudun aseman.
Ohjelma on suunniteltu siten, että ehdin
olla kylässä viisi tuntia ja sitten on taas lähtö
kello 18 kohti Helsinki-Vantaata. Dan-Airin koneen
lähtöaika on 20.10 kohti Lontoota. Matkalaukun luovutus
käy kätevästi ja jonottamatta.
Odottelen lähtökuulutusta A7 -portin
luona. Melkoinen lauma venäläisiä pelmahtaa paikalle.
Kenttävirkailija saa moneen otteeseen tolkuttaa heille,
ettei koneeseen saa ottaa, kuin yhden käsimatkatavaran.
Näillä näyttää olevan vaikka minkälaista laatikkoa,
nyssäkkää ja muovipussia.
Lähtöä odotellessa harhailen asemalla
ja ostan vielä viimehetkellä Berlizin Lontoon oppaan ja
yritän opiskella sitä. Tämä nyt tietysti on jo liian
myöhäistä tässä vaiheessa. Odotan tosi kauan,
odottavan aikahan on pitkä. Lähtö on myöhästynyt jo
puoli tuntia. Vihdoin siirrytään bussilla koneen
ääreen.
Paikka siis Dan-Airin koneessa on 16D,
käytävän puoli. Laskeutumiskenttä Lontoossa on
Gatwick. Lentokentällä maahantuloviranomaisen kanssa
meninasi tulla erimielisyyksiä. Kysyivät tietysti
rutiiniasiana, että miksi olet tullut Englantiin ja
kauanko aiot viipyä. Muistaakseni vastasin, että
business and pleasure. Rupesi heti nikottelemaan. Kerroin
vain, että lomamatkalla teen juttuja radioista. Lopulta
päätettiin, että olen vain turistimatkalla. Olen
jälkeenpäin miettinyt, että onpa tarkkaa touhua.
Pitkän ja tuskastuttavan bussimatkan
jälkeen olen GMT aikaan 23.55 hotellissani, joka on Hyde
Park West Hotel. Muita matkalaisia jätettiin Europe- ja
Bayswater Inn -hotelleihin. Hotellit ovat Notting Hillin
kaupunginosassa. Sain lisämaksusta tämän mahdottoman
pienen huoneen. Olin hieman pettynyt huoneeseeni, mutta
tajusin, että hotelli on vanha ja ei näin
keskihintaisessa paikassa voi olla hienoja huoneita.
Täytyy tyytyä olemaan viikko tässä. Huone on melkein
katutasossa ja kalteroitu ikkuna sisäpihalle päin.
Hotelli sijaitsee melko rauhallisella alueella, ei
ainakaan vilkkaasti liikennöityjen katujen lähellä.
Ja tietysti sähköpistokkeet ovat
erilisia täällä. Haen heti vastaanotosta adapterin,
jonka vakuus eli deposit on 3 puntaa. Saan
parranajokoneen ja radion käyttöön. Vielä illan
päätteeksi katson huoneen televisiota ja kuuntelen
hotelliradiota, josta tosin FM ei toimi lainkaan.
Maanantai 16.3.
Madame Tussaudin vahakabinetissa ja maanalaisessa
Herään kello 6.55 ja seuraan aamutv:tä.
Mm. BBC Breakfast Show. Myös muilla kanavilla on
ohjelmaa aamuvarhaisesta. Matkaesitteessä luvatusta
mannermaisesta aamupalasta ei näy jälkeäkään. En
tohdi sitten sitä pyytääkään ja tyydyn
englantilaiseen aamupaan, johon jo loppuviikolla alan
kyllästyä: teetä, kahvia, kaakaota, pekonia ja munaa.
Croissanttia ja valkoinen sämpylä sokerin, voin ja
hillon kera.
Hotellin henkilökunta tuntuu koostuvan
pääosin intialais- portugalilaisperäisestä
väestöstä. Muutenkin tulen huomaamaan, kuinka
kansainvälinen ja monia rotuja sekoitava tämä Lontoo
oikein on.
Matkatoimiston, Fritidsresorin toimisto
on Bayswater Inn -hotellilla, jota lähden etsimään.
Kaupunkikiertoajelu lähtee sieltä ja olen päättnyt
osallistua sille, enkä koko viikkona muita matkoja
käytä hyväkseni lainkaan. On muita suunnitelmia.
Matkan hinta on 10 puntaa eli 80 Suomen markoissa.
Kiertoajelu kestää kolme ja puoli tuntia. Paluu olisi
kello 14.
Mielenkiintoinen ajoreitti kuljettaa
keskustassa Nelsonin patsaalle, Piccadilly Circukselle ja
monille tv:tä tutuille paikoille. Bussissa tuntuu
jostain Turun puolesta olevan nuorisosakkia joka pitää
omaa meteliään koko kierroksen ajan.
Puolen kahdentoista maissa kiertoajelu on
puolessavälissä ja tehdään pieni pysyhdys. Kuvataan
Westminister Abbeyta Thamesin rannalla. Käveltiin
kuvauspaikalle Lambeth Bridgen alta. Ostan matkamuistoksi
jostain myyntikojusta nukkevartijan, joka on pakattu
läpinäkyvään muovitötsään.
Käydään myös tutustumassa St. Paulin
katedraalissa. Lähden käymään ylhäällä kupolissa.
Pienestä aukosta voi katsoa alas kirkkosaliin. Puhe ja
kuiskauksetkin kuuluvat selvästi täydellisen kupolin
reunalta toiselle. Nousen pieniä kapeita portaita vielä
ylemmäs näköalaparvekkeeelle, josta avautuu näköala
koko Lontooseen. Ääriä en näe ja otan muutaman kuvan
näköaloista. Matkalaisille annetaan taukoa sen verraan,
että käyn ostamassa pari rullaa filmiä ja paristoja
radioon. Syön jonkun leivän eli sandwichin. Matkan
oppaat ovat samassa kahvilassa myös ruokatauolla.
Kiertoajelu päättyy Madame Tussaud'sin
näyttelyn lähelle. Kaikki eivät ole kiinnostuneita ja
porukka hajaantuu kuka minnekkin. Lähden aluksi omille
teille ja käyn hetken harhailtuani postitoimistossa
ostamassa korteilleni sopivat postimerkit. Samalla
kävelyllä kiinnostuksesta pistäydyn videovuokraamoon,
josta ostan poistohyllyltä kolme videota mukaan.
Vihdoin löydän tieni vahakabinettiin.
Väkipaljous on melkoinen. Saman sisäänkäynnin luona
on toisessa kerroksessa joku muu avaruusaiheinen
näyttely. Sinne on eri maksu ja se ei kiinnosta.
Pääsymaksu oli aikuisilta 5,95 puntaa eli 47 Suomen
markkaa. Menen alas maan alle ja kättelyssä minut
pakkokuvataan Pavarottin vahanuken vieressä. Kuva
luvataan kierroksen päätteeksi (45 minuutissa) ja
päätän ottaa sen maksoi mitä maksoi.
Kierrän paikkoja ja kuvaan tv:stä
tuttuja hahmoja. On Dame Ednaa ja muita. Syvällä
kellarikerroksessa esitellään mielenkiintoista vanhaa,
keskiaikaista Lontoota kapeine sivukujineen. Mukan on
myös elämisen äänet. On teloitusosasto ja kuvaus
vankityrmästä. Prameassa valtiomiessalissa on kaikki
Englannin kuninkaalliset ja muut valtiopäämiehet
esillä. Lopulta ei tiedä, kuka on elävä ja kuka
vahanukke.
Olisi tuolla voinut jäädä aikaa
enmmänkin viettämään ja vaikka ruokailemaan, mutta
aikaa oli kulunut niin, että halusin kuvani ja kokeilla
jännittävää maanalaisella kulkemista.
Menen kello 15.45 Kings Roadin
maanalaisen asemalle. Siellä palloilee turkulainen
pariskunat samasta hotellista. Yhdessä neuvotellen
noustaan oikean maanalaisen junaan (Circkle Line) ja
noustaan Bayswaterin asemalla maan pinnalle. Löydetään
noin 500 metrin kävelyn päästä hotellille.
Hotellilla kirjoitan postikortit loppuun
ja valmistelen ne postituskuntoon. Jos matkalla mitään
muuta ei saa aikaan niin aikakin kortit ja merkit on
saatava matkaan.
Lähden illalla vielä liikenteeseen ja
käyn ostamassa sanomalehtiä, viinpullon ja sixpackin
Northern Bitter Traditional Brewia. Käyn samalla kello
18.35 -näytöksessä Whitley's -ostoskeskuksessa UCI:n
elokuvateatterissa katsomassa uutta My Girl -kuvaa, jossa
pääosassa on McCalay Culkin. Lipun hinta oli 5,60 eli
45 Suomen markoissa. Kolmessa kerroksessa oli shoppeja ja
ravintoloita. Mark & Spenser ym. Kello 21 menen
kuitenkin iltapalalle McDonaldsille, kun tuntui muut
paikat olevan melko täysiä.
Maanalaisella liikkuminen tuntuu sujuvan
mukavasti. Hölmöyksissäni maksan matkoista aina
täyden maksun, enkä tajua ostaa sarjalippua
liikkumiseen. Käyttövarat hupenevat melkoista vauhtia
jo tässä vaiheessa. Mutta alussa en tajunnut, että
liikun mieluummin maanalaisella, enkä edes yritä mustaa
taksia enkä punaisia kaksikerroksisia laikaan.
Tiistai 17.3.
Haastatteluvierailu Bush Housessa
Bush House on tuttu nimi 70-luvun
puolesta väistä BBC:n suomenkilisten lähetysten
toimituksen kirjeosoitteena ja BBC World Serwicen
kuuluttajan sanomana. Uskomatonta, kohta näen paikan
ihan ilmielävänä!
Nousen ylös kello 8. Vapaa
päiväohjelma. Iltapäivällä on jo aiemmin koto-Suomessa
sovittu BBC:n vierailu kello 15.45. Aamupäivän voisi
aloittaa vihdoinkin keskustan ostoskierroksen vaikkapa
Piccadilly Circuksesta.
Jään maanalaisesta Piccadillyllä. Koko
paikka tuntuu itseasiassa oleva tosi pieni paikka.
Maanalaisen ulostulot tuovat ympyrän eri puolille. Käyn
Tower Racordsilla. Tavaraa on myös maan alla. Ostan
sieltä Oivalle sen mun mukaan laittaman ostoslistam
nukaan Erasuren cd-levyjä sinkkuina. Ja tietysti taas
sorrun ostamaan muutaman videokasetin itselle.
Jostain löydän tieni myös BBC Shoppiin,
josta ostan t-paidan itselleni. Shoppia etsiessäni eksyn
BBC:n Broadcasting Housen vahtimestarin juttusille, joka
opastaa. Kadulla Shopista poistuessani tulee vastaan
lännen stetson päässä varmasti joku BBC:n tiskijukka
tai artisti, sen tyylinen se oli. Paikalliset olisivat
varmasti hänet tunnistaneet.
Köpöttelen hitaasti kohti Euston
Toweria, jossa sajaitsee Capital Radio. Osaan nyt
jonkinverran kulkea maanalaisella, kun jouduin useasti
vaihtamaan linjalta toiselle päästäkseni oikealle
kadulle. Bakerloo Line, Victoria Line ja Central Line.
Syön jossain erikoisravintolassa porsaansuikalepataa.
Vihdoin pääsen Capital Radion talolle.
Yritän päästä opastetulle kierrokselle, mutta aulassa
kerrotaan, että ne on jonain toisina päivinä,
eivätkä sovellu minulle. Aulassa on myös
krääsäshoppi ja ostan täältäkin t-paidan, useita
kortteja juontajista, tarroja ja avaimenperän. Aulan
yhdessä nurkassa on nuorille tarkoitettu
työnvältyspalvelun tapainen juttu.
BBC:n haastattelu on edessä. Lähden
hotellilta kello 15 matkaan. Kuljen Queenswayn
maanalaisen asemalta Central Linea pitkin Holbornin
asemalle, josta kävelen Bush Housille. Löysin sen melko
helposti. Tosin yhdessä kadunkulmassa joudun
kyselemään lehtimyyjältä tietä. Vastaus on lystikäs,
sillä matka kerrotaan aikana: "5 minuutin
kävelymatkan päässä".
Odotan vähän aikaa alhaalla aulassa.
Sitten Marjo Ahonen tulee, antaa Visitors -tarran
takinkaulukseen ja kuvaamista varten vielä Permit for
Freelance Stills Photography ja vie minut seuraamaan
lähetyksen alkamista. Nauhoitan omaan radio-ohjelmaani
tehosteääniä ja valokuvaan tapahtumia tarkkaamossa ja
huonolla menestyksellä studion lasin läpi.
Kyseessähän oli siis BBC:n suomenkielisen toimituksen
puolen tunnin ajankohtaisohjelma suomalaisille
kuuntelijoille lyhyillä aalloilla.
Toimittajia oli lähetyksen aikana
muistaakseni puolisenkymmentä ja tarkkaamossa toinen
mokoma lisää. Oli tuottaajaa, tarkkailijaa ja vielä
kieltä taitamaton nauhojen ajaja. Kyllä kävi suihke
kun kaveri vaihtoi kelanuhureihin nauhan toisensa
perään! Tosi mielenkiintoinen tapaus seurata.
Mielenkiintoista oli myös seurata, miten
lähetyksen juontaja ilman käsikirjoitusta väänsi
omasta päästään lähetyksen lopputekstit. Tekstiä
oltiin juuri kirjoittamassa ja se valmistui juuri, kun
lähetys oli jo loppu. Nyttemmin samainen toimittaja on
YLE:n radiouutisissa.
Puolen tunnin lähetyksen jälkeen menen
toimitukseen tekemään varsinaisen haastattelun.
Myöhemmin teen siitä lehtijutun, jota kukaan ei
julkaise. Kokoamaani radio-ohjelmaa ajan sitten useita
kertoja vuosien mittaan eri asemilla. Joissain välissä
käyn juttelemassa toisten toimittajien kanssa. Otan
myös Marjosta kuvat ja vierailu on päättynyt.
Paluumatkalla kello 18 aikoihin joudun
maanalaisen työstäpaluuruuhkaan eli rush-houriin. Jalat
ovatkin tämän päivän kävelyistä kipeät. Illalla en
viitsi lähteä liikenteeseen, vaan jään katsonaan
hotellin elokuvakanavaa. Katsonkin koko illan tv:tä ja
nauhoittelen radioasemia. Nukkumaan kello 01.
Keskiviikko 18.3.
Vierailu sateisessa Speakers Cornesissa
Nousen ylös kello 8.30. Kuuntelen
Gapitol Gold -asemaa keskiaalloilta ja sen kuuisaa
tiskijukkaa Tony Blackburnea. Aamupalalla kello 9.
Pitää suunnitella päivän kierrokset. Tosin rahat
alkaa loppua. Päätin, etten lähden matkatoimiston
järjestämille retkille ja että kuljen omin voimin itse
valitsemissa kohteissa.
Menen taas tuttuun paikkaan, Whiteleys
ostoskeskukseen elokuviin. Tällä kertaa
päivänäytöksenä on StarTreck -elokuva. Suklaata,
popkornia syöden ja kolaa juoden menee pari tuntia
kuvissa. Palaan hotellille ja katson tv:stä uutiset ja
muita ohjelmia.
Vielä teen pitemmän kiertoretken
tuuliselle ja sateiselle Hyde Parkille. Nauhoitan radiota
varten juttua Speakers Cornesissa, mutta kukaan ei ole
puhepäällä. Maanalaiselle johtavassa tunnelissa on
muutama tyyppi, jotka soittavat ja laulavat, kuka
mitenkin. Otan kuvia ja nauhoitan käytävässä kaikuvaa
musiikkia.
Ensimmäistä kertaa tilaan hotellin
baarissa pitsan ja kahvin. Kallista on. Yleensä tässä
pienessä huoneessa ei paljoa muitakaan ole liikkeellä.
Ihmiset syövät ja juovat muualla.
Katson jo iltapäivän jälkeen
televisiosta Coronation Streetia ja kaikkia muita sarjoja
neljältä eri kanavalta. En jaksa ruveta suunnittelemaan
mitään lehti- tai radiojuttuja. Päätin tehdä ne
vasta kunnolla Suomessa ja ajan kanssa.
Torstai 19.3.
Pommiuhka Whiteleys'illa
Nousen ylös kahdeksalta. Aamupalalla
viereisessä pöydässä on norjalaista porukkaa. Sitten
jonkun ajan kuluttua toiseen pöytään tulee aikaisemmin
tutustumani turkulaispariskunta. Vaihdetaan kuulumisia.
Vihdoin pääsin soittamaan hotellista
LBC -radioasemalle, mutta ne eivät järjestä
tutustumiskierroksia eivätkä anna haastatteluja. Tämä
oli toinen asema, jolla piti vierailla jutunteossa.
Etukäteen lähettämääni kirjeeseen ei tältä
asemalta tullut mitään vastausta.
Lähden taas tuttuun Whiteleys -ostoskeskukseen
elokuviin. Elokuva "Hear My Song" alkaa kello
11.50. Käppäilen kadulla ja käyn kaupoissa
odotellessani kuvan alkua. Otan kävelyreissulta muutaman
kuvankin. Elokuva on oikeastaan paras tähäastisista
Lontoossa katsomistani. Huumoria on mukana.
Ostan Tower Recordsilta kasettipakkauksen.
Todella yllättävän edullinen, ei ole kasettivero
rasittamassa. Paluumatkalla käyn vielä syömässä
pubissa, jossa tuntuu olevan tähän aikaan todella
tyhjää. New Zealand Tavern -pubissa otan ruuaksi
poikkeuksellisesti lammasta. Hinta tippeineen ja
kahveineen ei ole kuin läheltä viisikymppiä.
Käyn vielä iltakymmeneltä
fiiliskävelyllä ja yritän nauhoittaa kadulla
liikenteen kohinaa ja ihmisten ääniä. Vasta tällöin
tulvahtaa sieraimiin todella mahtavat ruuantuoksut!
Samalla pyörähdän Whiteleysin kautta. Kadun varressa
on neljä paloautoa ja poliisi, ihmisiä lähellä
katsomassa, mitä tapahtuu. Ohikulkeva vanha mies sanoo,
että ne etsivät pommia. Menen keskukseen sisälle ja
ulos tulee palomiehiä. Huomaan radiopuhelimet olevan
kovassa käytössä poliiseilla. Ihmisiä ei ole evakoitu,
joten kyseessä ei voi olla mitään vakavampaa. (Matkan
jälkeen Suomessa puhutaan suurella äänellä useista
pommeista Lontoossa. Osa taisi räjähtääkin.)
Syön vielä palan pitsaa yhdellä
punnalla eräässä fish and ships -puodissa. Hyvää oli
ja sai vailta salaattiakin maun mukaan. Ulkona oli
illalla kovasti porukkaa liikkeellä.
Perjantai 20.3.
London Zoo
Nousen ylös kello 8.30. Tekee vieläkin
mieli nukkua, mutta aamupalalle on päästävä. Menuna
jälleen beacon and eggs. Kohta alkaa kyllästyttää,
tulee ja silmät ja korvat täyteen. Makuunkin alkaa
kyllästyä, vaikka rapeaan pekoniin lisää suolaa ja
pippuria. Rahan säästäminen on aloitettava, että
riittää viikonlopun syömisiin.
Otan kameran ja nauhurin ja lähden
pitkälle ja raskaalle matkalle London Zoo -eläintarhaan.
Katson kartasta sijainnin, maanalaisen asemat ym.
Osaankin Regent's Park -maanalaisen asemalle. Tosin
tästä onkin melkein kilometrin matka vielä Rigent's
Park -puiston läpi kulmaan, jossa eläintarha sijaitsee.
Puistossa ihailen keväiseltä tuntuvaa
säätä, polkupyöräilijöitä ja japanilaisia
turisteja, jotka syöttävät oravia. Puistossa on myös
osa, joka näyttää olevan yksityisessä käytössä.
Ruoho on vihreää ja tallustan eteenpäin puiston
penkeillä levähdellen lopulta löytäen perille.
Pääsymaksu on noin kuusi puntaa, sain samaan hintaan
eläintarhan opaslehtisen.
Pari tuntia vierähtää helposti. Paljon
jäi vielä nähtäävääkin. Käyn kirahvien talleille,
apinatalossa, kissaeläinten luona, jossa teen juttua
radioon leijonien ärjähdellessä taustalla. Näen
elefantit ja vaaralliseksi sanotut sarvikuonot, jotka
ottavat hämmästyttviä spurtteja niin isokokoisiksi
eläimiksi. Käyn myös matelijatalossa ja
Kuutamomaailmassa yöeläinten luona. Yhdessä
rakennuksessa on kaloja akvaariotankeissa vieri vieressä.
Ulkona on pingviinialtaat. Näin päiväsaikaan on
liikkeellä vanhemmat alle kouluiäisinelapsineen.
Eläintarhan sisäänkäynnin luona,tien toisella
puolella on pajon lintuja ja verkkoraskennelmia. En käy
enää siellä, muutakin nähtävää tuntuu olevan.
Pitkä kävely takaisin puiston läpi maanalaisen
asemalla väsyttää jalat tosi pahasti.
Pääsyäni Queenswayn asemalle vihdoin
päätin käydä vielä Tower Racordsilla viimeisten
levyjen ostossa. Käyn samalla uudelleen fish and chips -paikassa
pitsalla tämän päivän ainoan ruoka-annoksen
syömäässä. Olen hotellilla juuri vähää ennen kello
neljää. En liiku koko iltana minnekkään. Tv:ssä on
koko illan todella hyviä ohjelmia Roseannesta lähtien.
Lauantai 21.3.
Levynjulkistaminen Virgin Recordsilla
Aamupalan jälkeen käyn matkatoimiston
toimistossa katsomassa, mihin aikaan on sunnuntain paluu
kotimaahan. Menen maanalaisella Qxford Street -ostoskadulle
Queenswayn asemalta suoraan Tottenham Court Roadille.
Kävelin sitten takaisinpäin parissa tunnissa Marple
Archin asemalle. Käyn videokaupoissa ja peliluolassa ja
HMV -levytavaratalossa vain katselemassa. Varaa ei ole
edes ostaa Oivalle sitä Crackers International -levyä,
jonka hän pyysi tuomaan Suomeen.
Oxford Streetilla oli Virgin Recordsin
edustalla pitkä jono porukkaa pyrkimässä sisälle.
Paikalle pyyhältää henkilöauto, josta nousee
videokuvaaja ja juontaja selvitellen mikin johtoja.
Pysähdyn seuraamaan tilannetta kadun toiselta puolelta.
Niin joku muukin, joka kysyy minulta, mitä tapahtuu.
Sanon, etten tiedä. Itse arvelen myöhemmin, että on
jokin levynjulkistaminen ja porukka halusi saada ostaa
nimikirjoituksella varustetun levyn.
Tulen taas Queenswayn asemalle. On
nälkä ja pistäydyn eksoottisennäköiseen
ruokapaikkaan, oliko intialainen vai iranilainen, en
teidä. Kaikkialla Lontoossa on vieri vieressä etnisiä
ravintoloita että siitä vain valitseen halujensa mukaan.
Väärä valinta. Erehdyn ottamaan riisiä ja
kasviscurryklastiketta. Taisin valita myös miedomman
vaihtoiehdon sitä kysyttäessä. Kamalan tulista. Suuta
polttaa, mutta hiki hatussa on syötävä, kun
viimeisillä ruokarahoilla sen menin ostamaan.
Viereisestä putiikista ostan puolen litran colapullon,
jota siemailen matkalla hotellille. Todella tuulinen
päivä. Hieman ripsii vettä hotellille tullessa.
Hotelisiivooja, joka ei osaa englantia
tulee siivoamaan huonettani. Ymmärrän kuitenkin, että
siihen menee viisitoista minuuttia. Aamupalalla yleensä
tapaan hotellin muita asiakkaita. Kuulen puhuttavan,
suomea, ruotsia, norjaa, hollantia ja saksaa. Eilen
illalla oli kunnon mekkala käytävässä. Tanskalaiset
olivat taas vauhdissa, kuten yhtenä toisenakin iltana.
Hotellin ovi käy jatkuvasti. Vieraita tulee ja menee.
Vastaanoton ihmiset ovat oppineet tuntemaan ja antavat jo
avaimen kysymättäkin.
Sunnuntai-Maanantai 22-23.3.
Kotimatkalle
Puhelinherätys tulee jostain syystä jo
kello 5.50. Ehkä se oli vahinko. Nousen kuitenkin ylös
pakkailemaan laukkuani. Aamupalalle kello 7. Odottelen
malttamottomana lähtöä, joka on ennakkotietojen mukaan
11.30. Bussi on myöhässä ja juuri hotellille tullessa
on kunnon sadekuuro, jotenka kastumme hieman.
Heathrown kentällä opas jää chek-in -tiskille
ja neuvoo itse etsimään passintarkastuksen,
turvatarkastuksen ja oikean portin. Jään odottelemaan
portin luokse. Seuraan kuvaruutua, johon pitäisi
lentomme ilmestyä. Kävelemme portilta suoraan koneeseen.
Ihmiset hidastelevat paikalleen mennessään, joten kone
on jo kättelyssä myöhässä 15 miuuttia. Alussa on
pari ilmakuoppaa, mutta muuten matka menee hyvin.
Lentoaika noin 2,5 tuntia. Helsinki-Vantaan kentällä
ollaan 19.10 sijasta 19.30. Puoli tuntia odottelin
laukkuani ja kello 20 ollaan Tainan ja Ilmon kanssa
autossa menossa yöpaikkaan.
Aamulla otan tavarat lainalaukusta ja
pakkaan toisiin kasseihin. Tarkoitus on mennä bussilla
linja-autyoasemalle, mutta on ollut varoituksia ruuhkista
Etyk-kokouksen vuoksi. Mitään ruuhkia eikä poliiseja
näy, kun pikkuveli vie asemalle.
Aurinkoista mutta koleaa. Raahaudun
lippuluukulle ja otan pikalinjaan lipun. Joudun vielä
puolisen tunia odottelemaan, ennenkuin pääseen
nousemaan bussiin. Lähtöaika on 14.20. Vihannassa on
Lada paikoillaan. Kotona olen viittä vaille kahdeksan
illalla.
Louppusanat
Vuosien kuluttua, jälkeenpäin matkaani
muistelleena tulee oikein ihmetelleeksi, kuinka olen
voinut olla niin innokas, että olen uskaltautunut
lainkaan koko matkalle. Mutta niin se vai on tullut
tehtyä. Ja olen ylpeä siitä. Vaikka en kaikkia
paikkoja ja nähtävyyksiä itsepäisesti
kieltäytyneenä käynytkään katsomassa, omatoimisuus
ja itseäinen liikkuminen omien harrastusten ja
mieltymysten mukaan oli oikea ratkaisu. Ehtii sitä
sitten mahdollisella seuraavalla kerralla lisää.
Antoisa matka muutenkin, raahasin mukana
toistakymmentä nauhaa radoasemilta, kymmenkunta
videokasettia, useita rullia valokuvia, postikortteja.
Matkan jälkeen tosiaan tein jukaisematoman lehtjutun BBC:n
haastattelustani ja puolen tunnin radio- ohjelman, jota
olen pyörittänyt useilla asemilla. Haastattelun
perusteella tehty lehtijutun BBC:n toiminnasta vuonna
1992 voit lukea TÄSTÄ.
© 27.12.2008
|
