HÄKÄposti ONLINE -logo

LUE VIERASKIRJAA

KIRJOITA VIERASKIRJAAN

Teksti ja kuvat: Tapani Häkkinen

LONTOON MATKA 15-22.3.1992

Vierailu Bush Housessa

Sunnuntai 15.3.
Matkalla koko vuorokausi

Nousen ylös 7.30. Lämpötila ulkona -1 aste. Lunta tuli eilen runsaasti. Tiellä oli taas kunnon loskakeli. Jätän tänään autoni taas Vihantaan, josta nousen pikavuoroon 9.20. Helsingissä pitäisi olla 12.35. Pikkuveli on luvannut olla vastassa.

Bussi ei ole puollillaankaan. Kuortista tulee mukaan pari ihimistä, jotka jäävät Heinolaan. Lahdessa juon kahvit ja otan makeisia matkalle. Pysähtymisaika siinä 15 minuuttia. Lähtiessä (klo 11) sataa räntää. Todella loskainen kieli. Hyvä etten lähtenyt henkilöautolla pitemmeälti liukastelemaan. Harmittaa hirveästi, etten saanut matkaa varten tilaamaani Sangean ATS 818CS -kasettinauhuria mukaan. Sillä olisi hyvä ollut saada asemia siepattua enemmänkin. Siinä kun on digitaalinäyttö

Ilmo ja Taina ovat vastassa. Lainaan Ilmolta niiden matkalaukun. Otan GoldStar -radionauhurin matkaan ja kasan tyhjiä kasetteja, joihin on tarkoitus nauhoittaa mahdollisimman paljon Lontoon radiomaailmaa. Samalla jätän Pakilaan myös nauhoja, joihin toivon veljen nauhoittavan muutaman pääkaupunkiseudun aseman.

Ohjelma on suunniteltu siten, että ehdin olla kylässä viisi tuntia ja sitten on taas lähtö kello 18 kohti Helsinki-Vantaata. Dan-Airin koneen lähtöaika on 20.10 kohti Lontoota. Matkalaukun luovutus käy kätevästi ja jonottamatta.

Odottelen lähtökuulutusta A7 -portin luona. Melkoinen lauma venäläisiä pelmahtaa paikalle. Kenttävirkailija saa moneen otteeseen tolkuttaa heille, ettei koneeseen saa ottaa, kuin yhden käsimatkatavaran. Näillä näyttää olevan vaikka minkälaista laatikkoa, nyssäkkää ja muovipussia.

Lähtöä odotellessa harhailen asemalla ja ostan vielä viimehetkellä Berlizin Lontoon oppaan ja yritän opiskella sitä. Tämä nyt tietysti on jo liian myöhäistä tässä vaiheessa. Odotan tosi kauan, odottavan aikahan on pitkä. Lähtö on myöhästynyt jo puoli tuntia. Vihdoin siirrytään bussilla koneen ääreen.

Paikka siis Dan-Airin koneessa on 16D, käytävän puoli. Laskeutumiskenttä Lontoossa on Gatwick. Lentokentällä maahantuloviranomaisen kanssa meninasi tulla erimielisyyksiä. Kysyivät tietysti rutiiniasiana, että miksi olet tullut Englantiin ja kauanko aiot viipyä. Muistaakseni vastasin, että business and pleasure. Rupesi heti nikottelemaan. Kerroin vain, että lomamatkalla teen juttuja radioista. Lopulta päätettiin, että olen vain turistimatkalla. Olen jälkeenpäin miettinyt, että onpa tarkkaa touhua.

Pitkän ja tuskastuttavan bussimatkan jälkeen olen GMT aikaan 23.55 hotellissani, joka on Hyde Park West Hotel. Muita matkalaisia jätettiin Europe- ja Bayswater Inn -hotelleihin. Hotellit ovat Notting Hillin kaupunginosassa. Sain lisämaksusta tämän mahdottoman pienen huoneen. Olin hieman pettynyt huoneeseeni, mutta tajusin, että hotelli on vanha ja ei näin keskihintaisessa paikassa voi olla hienoja huoneita. Täytyy tyytyä olemaan viikko tässä. Huone on melkein katutasossa ja kalteroitu ikkuna sisäpihalle päin. Hotelli sijaitsee melko rauhallisella alueella, ei ainakaan vilkkaasti liikennöityjen katujen lähellä.

Ja tietysti sähköpistokkeet ovat erilisia täällä. Haen heti vastaanotosta adapterin, jonka vakuus eli deposit on 3 puntaa. Saan parranajokoneen ja radion käyttöön. Vielä illan päätteeksi katson huoneen televisiota ja kuuntelen hotelliradiota, josta tosin FM ei toimi lainkaan.

Maanantai 16.3.
Madame Tussaudin vahakabinetissa ja maanalaisessa

Herään kello 6.55 ja seuraan aamutv:tä. Mm. BBC Breakfast Show. Myös muilla kanavilla on ohjelmaa aamuvarhaisesta. Matkaesitteessä luvatusta mannermaisesta aamupalasta ei näy jälkeäkään. En tohdi sitten sitä pyytääkään ja tyydyn englantilaiseen aamupaan, johon jo loppuviikolla alan kyllästyä: teetä, kahvia, kaakaota, pekonia ja munaa. Croissanttia ja valkoinen sämpylä sokerin, voin ja hillon kera.

Hotellin henkilökunta tuntuu koostuvan pääosin intialais- portugalilaisperäisestä väestöstä. Muutenkin tulen huomaamaan, kuinka kansainvälinen ja monia rotuja sekoitava tämä Lontoo oikein on.

Matkatoimiston, Fritidsresorin toimisto on Bayswater Inn -hotellilla, jota lähden etsimään. Kaupunkikiertoajelu lähtee sieltä ja olen päättnyt osallistua sille, enkä koko viikkona muita matkoja käytä hyväkseni lainkaan. On muita suunnitelmia. Matkan hinta on 10 puntaa eli 80 Suomen markoissa. Kiertoajelu kestää kolme ja puoli tuntia. Paluu olisi kello 14.

Mielenkiintoinen ajoreitti kuljettaa keskustassa Nelsonin patsaalle, Piccadilly Circukselle ja monille tv:tä tutuille paikoille. Bussissa tuntuu jostain Turun puolesta olevan nuorisosakkia joka pitää omaa meteliään koko kierroksen ajan.

Puolen kahdentoista maissa kiertoajelu on puolessavälissä ja tehdään pieni pysyhdys. Kuvataan Westminister Abbeyta Thamesin rannalla. Käveltiin kuvauspaikalle Lambeth Bridgen alta. Ostan matkamuistoksi jostain myyntikojusta nukkevartijan, joka on pakattu läpinäkyvään muovitötsään.

Käydään myös tutustumassa St. Paulin katedraalissa. Lähden käymään ylhäällä kupolissa. Pienestä aukosta voi katsoa alas kirkkosaliin. Puhe ja kuiskauksetkin kuuluvat selvästi täydellisen kupolin reunalta toiselle. Nousen pieniä kapeita portaita vielä ylemmäs näköalaparvekkeeelle, josta avautuu näköala koko Lontooseen. Ääriä en näe ja otan muutaman kuvan näköaloista. Matkalaisille annetaan taukoa sen verraan, että käyn ostamassa pari rullaa filmiä ja paristoja radioon. Syön jonkun leivän eli sandwichin. Matkan oppaat ovat samassa kahvilassa myös ruokatauolla.

Kiertoajelu päättyy Madame Tussaud'sin näyttelyn lähelle. Kaikki eivät ole kiinnostuneita ja porukka hajaantuu kuka minnekkin. Lähden aluksi omille teille ja käyn hetken harhailtuani postitoimistossa ostamassa korteilleni sopivat postimerkit. Samalla kävelyllä kiinnostuksesta pistäydyn videovuokraamoon, josta ostan poistohyllyltä kolme videota mukaan.

Vihdoin löydän tieni vahakabinettiin. Väkipaljous on melkoinen. Saman sisäänkäynnin luona on toisessa kerroksessa joku muu avaruusaiheinen näyttely. Sinne on eri maksu ja se ei kiinnosta. Pääsymaksu oli aikuisilta 5,95 puntaa eli 47 Suomen markkaa. Menen alas maan alle ja kättelyssä minut pakkokuvataan Pavarottin vahanuken vieressä. Kuva luvataan kierroksen päätteeksi (45 minuutissa) ja päätän ottaa sen maksoi mitä maksoi.

Kierrän paikkoja ja kuvaan tv:stä tuttuja hahmoja. On Dame Ednaa ja muita. Syvällä kellarikerroksessa esitellään mielenkiintoista vanhaa, keskiaikaista Lontoota kapeine sivukujineen. Mukan on myös elämisen äänet. On teloitusosasto ja kuvaus vankityrmästä. Prameassa valtiomiessalissa on kaikki Englannin kuninkaalliset ja muut valtiopäämiehet esillä. Lopulta ei tiedä, kuka on elävä ja kuka vahanukke.

Olisi tuolla voinut jäädä aikaa enmmänkin viettämään ja vaikka ruokailemaan, mutta aikaa oli kulunut niin, että halusin kuvani ja kokeilla jännittävää maanalaisella kulkemista.

Menen kello 15.45 Kings Roadin maanalaisen asemalle. Siellä palloilee turkulainen pariskunat samasta hotellista. Yhdessä neuvotellen noustaan oikean maanalaisen junaan (Circkle Line) ja noustaan Bayswaterin asemalla maan pinnalle. Löydetään noin 500 metrin kävelyn päästä hotellille.

Hotellilla kirjoitan postikortit loppuun ja valmistelen ne postituskuntoon. Jos matkalla mitään muuta ei saa aikaan niin aikakin kortit ja merkit on saatava matkaan.

Lähden illalla vielä liikenteeseen ja käyn ostamassa sanomalehtiä, viinpullon ja sixpackin Northern Bitter Traditional Brewia. Käyn samalla kello 18.35 -näytöksessä Whitley's -ostoskeskuksessa UCI:n elokuvateatterissa katsomassa uutta My Girl -kuvaa, jossa pääosassa on McCalay Culkin. Lipun hinta oli 5,60 eli 45 Suomen markoissa. Kolmessa kerroksessa oli shoppeja ja ravintoloita. Mark & Spenser ym. Kello 21 menen kuitenkin iltapalalle McDonaldsille, kun tuntui muut paikat olevan melko täysiä.

Maanalaisella liikkuminen tuntuu sujuvan mukavasti. Hölmöyksissäni maksan matkoista aina täyden maksun, enkä tajua ostaa sarjalippua liikkumiseen. Käyttövarat hupenevat melkoista vauhtia jo tässä vaiheessa. Mutta alussa en tajunnut, että liikun mieluummin maanalaisella, enkä edes yritä mustaa taksia enkä punaisia kaksikerroksisia laikaan.

Tiistai 17.3.
Haastatteluvierailu Bush Housessa

Bush House on tuttu nimi 70-luvun puolesta väistä BBC:n suomenkilisten lähetysten toimituksen kirjeosoitteena ja BBC World Serwicen kuuluttajan sanomana. Uskomatonta, kohta näen paikan ihan ilmielävänä!

Nousen ylös kello 8. Vapaa päiväohjelma. Iltapäivällä on jo aiemmin koto-Suomessa sovittu BBC:n vierailu kello 15.45. Aamupäivän voisi aloittaa vihdoinkin keskustan ostoskierroksen vaikkapa Piccadilly Circuksesta.

Jään maanalaisesta Piccadillyllä. Koko paikka tuntuu itseasiassa oleva tosi pieni paikka. Maanalaisen ulostulot tuovat ympyrän eri puolille. Käyn Tower Racordsilla. Tavaraa on myös maan alla. Ostan sieltä Oivalle sen mun mukaan laittaman ostoslistam nukaan Erasuren cd-levyjä sinkkuina. Ja tietysti taas sorrun ostamaan muutaman videokasetin itselle.

Jostain löydän tieni myös BBC Shoppiin, josta ostan t-paidan itselleni. Shoppia etsiessäni eksyn BBC:n Broadcasting Housen vahtimestarin juttusille, joka opastaa. Kadulla Shopista poistuessani tulee vastaan lännen stetson päässä varmasti joku BBC:n tiskijukka tai artisti, sen tyylinen se oli. Paikalliset olisivat varmasti hänet tunnistaneet.

Köpöttelen hitaasti kohti Euston Toweria, jossa sajaitsee Capital Radio. Osaan nyt jonkinverran kulkea maanalaisella, kun jouduin useasti vaihtamaan linjalta toiselle päästäkseni oikealle kadulle. Bakerloo Line, Victoria Line ja Central Line. Syön jossain erikoisravintolassa porsaansuikalepataa.

Vihdoin pääsen Capital Radion talolle. Yritän päästä opastetulle kierrokselle, mutta aulassa kerrotaan, että ne on jonain toisina päivinä, eivätkä sovellu minulle. Aulassa on myös krääsäshoppi ja ostan täältäkin t-paidan, useita kortteja juontajista, tarroja ja avaimenperän. Aulan yhdessä nurkassa on nuorille tarkoitettu työnvältyspalvelun tapainen juttu.

BBC:n haastattelu on edessä. Lähden hotellilta kello 15 matkaan. Kuljen Queenswayn maanalaisen asemalta Central Linea pitkin Holbornin asemalle, josta kävelen Bush Housille. Löysin sen melko helposti. Tosin yhdessä kadunkulmassa joudun kyselemään lehtimyyjältä tietä. Vastaus on lystikäs, sillä matka kerrotaan aikana: "5 minuutin kävelymatkan päässä".

Odotan vähän aikaa alhaalla aulassa. Sitten Marjo Ahonen tulee, antaa Visitors -tarran takinkaulukseen ja kuvaamista varten vielä Permit for Freelance Stills Photography ja vie minut seuraamaan lähetyksen alkamista. Nauhoitan omaan radio-ohjelmaani tehosteääniä ja valokuvaan tapahtumia tarkkaamossa ja huonolla menestyksellä studion lasin läpi. Kyseessähän oli siis BBC:n suomenkielisen toimituksen puolen tunnin ajankohtaisohjelma suomalaisille kuuntelijoille lyhyillä aalloilla.

Toimittajia oli lähetyksen aikana muistaakseni puolisenkymmentä ja tarkkaamossa toinen mokoma lisää. Oli tuottaajaa, tarkkailijaa ja vielä kieltä taitamaton nauhojen ajaja. Kyllä kävi suihke kun kaveri vaihtoi kelanuhureihin nauhan toisensa perään! Tosi mielenkiintoinen tapaus seurata.

Mielenkiintoista oli myös seurata, miten lähetyksen juontaja ilman käsikirjoitusta väänsi omasta päästään lähetyksen lopputekstit. Tekstiä oltiin juuri kirjoittamassa ja se valmistui juuri, kun lähetys oli jo loppu. Nyttemmin samainen toimittaja on YLE:n radiouutisissa.

Puolen tunnin lähetyksen jälkeen menen toimitukseen tekemään varsinaisen haastattelun. Myöhemmin teen siitä lehtijutun, jota kukaan ei julkaise. Kokoamaani radio-ohjelmaa ajan sitten useita kertoja vuosien mittaan eri asemilla. Joissain välissä käyn juttelemassa toisten toimittajien kanssa. Otan myös Marjosta kuvat ja vierailu on päättynyt.

Paluumatkalla kello 18 aikoihin joudun maanalaisen työstäpaluuruuhkaan eli rush-houriin. Jalat ovatkin tämän päivän kävelyistä kipeät. Illalla en viitsi lähteä liikenteeseen, vaan jään katsonaan hotellin elokuvakanavaa. Katsonkin koko illan tv:tä ja nauhoittelen radioasemia. Nukkumaan kello 01.

Keskiviikko 18.3.
Vierailu sateisessa Speakers Cornesissa

Nousen ylös kello 8.30. Kuuntelen Gapitol Gold -asemaa keskiaalloilta ja sen kuuisaa tiskijukkaa Tony Blackburnea. Aamupalalla kello 9. Pitää suunnitella päivän kierrokset. Tosin rahat alkaa loppua. Päätin, etten lähden matkatoimiston järjestämille retkille ja että kuljen omin voimin itse valitsemissa kohteissa.

Menen taas tuttuun paikkaan, Whiteleys ostoskeskukseen elokuviin. Tällä kertaa päivänäytöksenä on StarTreck -elokuva. Suklaata, popkornia syöden ja kolaa juoden menee pari tuntia kuvissa. Palaan hotellille ja katson tv:stä uutiset ja muita ohjelmia.

Vielä teen pitemmän kiertoretken tuuliselle ja sateiselle Hyde Parkille. Nauhoitan radiota varten juttua Speakers Cornesissa, mutta kukaan ei ole puhepäällä. Maanalaiselle johtavassa tunnelissa on muutama tyyppi, jotka soittavat ja laulavat, kuka mitenkin. Otan kuvia ja nauhoitan käytävässä kaikuvaa musiikkia.

Ensimmäistä kertaa tilaan hotellin baarissa pitsan ja kahvin. Kallista on. Yleensä tässä pienessä huoneessa ei paljoa muitakaan ole liikkeellä. Ihmiset syövät ja juovat muualla.

Katson jo iltapäivän jälkeen televisiosta Coronation Streetia ja kaikkia muita sarjoja neljältä eri kanavalta. En jaksa ruveta suunnittelemaan mitään lehti- tai radiojuttuja. Päätin tehdä ne vasta kunnolla Suomessa ja ajan kanssa.

Torstai 19.3.
Pommiuhka Whiteleys'illa

Nousen ylös kahdeksalta. Aamupalalla viereisessä pöydässä on norjalaista porukkaa. Sitten jonkun ajan kuluttua toiseen pöytään tulee aikaisemmin tutustumani turkulaispariskunta. Vaihdetaan kuulumisia.

Vihdoin pääsin soittamaan hotellista LBC -radioasemalle, mutta ne eivät järjestä tutustumiskierroksia eivätkä anna haastatteluja. Tämä oli toinen asema, jolla piti vierailla jutunteossa. Etukäteen lähettämääni kirjeeseen ei tältä asemalta tullut mitään vastausta.

Lähden taas tuttuun Whiteleys -ostoskeskukseen elokuviin. Elokuva "Hear My Song" alkaa kello 11.50. Käppäilen kadulla ja käyn kaupoissa odotellessani kuvan alkua. Otan kävelyreissulta muutaman kuvankin. Elokuva on oikeastaan paras tähäastisista Lontoossa katsomistani. Huumoria on mukana.

Ostan Tower Recordsilta kasettipakkauksen. Todella yllättävän edullinen, ei ole kasettivero rasittamassa. Paluumatkalla käyn vielä syömässä pubissa, jossa tuntuu olevan tähän aikaan todella tyhjää. New Zealand Tavern -pubissa otan ruuaksi poikkeuksellisesti lammasta. Hinta tippeineen ja kahveineen ei ole kuin läheltä viisikymppiä.

Käyn vielä iltakymmeneltä fiiliskävelyllä ja yritän nauhoittaa kadulla liikenteen kohinaa ja ihmisten ääniä. Vasta tällöin tulvahtaa sieraimiin todella mahtavat ruuantuoksut! Samalla pyörähdän Whiteleysin kautta. Kadun varressa on neljä paloautoa ja poliisi, ihmisiä lähellä katsomassa, mitä tapahtuu. Ohikulkeva vanha mies sanoo, että ne etsivät pommia. Menen keskukseen sisälle ja ulos tulee palomiehiä. Huomaan radiopuhelimet olevan kovassa käytössä poliiseilla. Ihmisiä ei ole evakoitu, joten kyseessä ei voi olla mitään vakavampaa. (Matkan jälkeen Suomessa puhutaan suurella äänellä useista pommeista Lontoossa. Osa taisi räjähtääkin.)

Syön vielä palan pitsaa yhdellä punnalla eräässä fish and ships -puodissa. Hyvää oli ja sai vailta salaattiakin maun mukaan. Ulkona oli illalla kovasti porukkaa liikkeellä.

Perjantai 20.3.
London Zoo

Nousen ylös kello 8.30. Tekee vieläkin mieli nukkua, mutta aamupalalle on päästävä. Menuna jälleen beacon and eggs. Kohta alkaa kyllästyttää, tulee ja silmät ja korvat täyteen. Makuunkin alkaa kyllästyä, vaikka rapeaan pekoniin lisää suolaa ja pippuria. Rahan säästäminen on aloitettava, että riittää viikonlopun syömisiin.

Otan kameran ja nauhurin ja lähden pitkälle ja raskaalle matkalle London Zoo -eläintarhaan. Katson kartasta sijainnin, maanalaisen asemat ym. Osaankin Regent's Park -maanalaisen asemalle. Tosin tästä onkin melkein kilometrin matka vielä Rigent's Park -puiston läpi kulmaan, jossa eläintarha sijaitsee.

Puistossa ihailen keväiseltä tuntuvaa säätä, polkupyöräilijöitä ja japanilaisia turisteja, jotka syöttävät oravia. Puistossa on myös osa, joka näyttää olevan yksityisessä käytössä. Ruoho on vihreää ja tallustan eteenpäin puiston penkeillä levähdellen lopulta löytäen perille. Pääsymaksu on noin kuusi puntaa, sain samaan hintaan eläintarhan opaslehtisen.

Pari tuntia vierähtää helposti. Paljon jäi vielä nähtäävääkin. Käyn kirahvien talleille, apinatalossa, kissaeläinten luona, jossa teen juttua radioon leijonien ärjähdellessä taustalla. Näen elefantit ja vaaralliseksi sanotut sarvikuonot, jotka ottavat hämmästyttviä spurtteja niin isokokoisiksi eläimiksi. Käyn myös matelijatalossa ja Kuutamomaailmassa yöeläinten luona. Yhdessä rakennuksessa on kaloja akvaariotankeissa vieri vieressä. Ulkona on pingviinialtaat. Näin päiväsaikaan on liikkeellä vanhemmat alle kouluiäisinelapsineen. Eläintarhan sisäänkäynnin luona,tien toisella puolella on pajon lintuja ja verkkoraskennelmia. En käy enää siellä, muutakin nähtävää tuntuu olevan. Pitkä kävely takaisin puiston läpi maanalaisen asemalla väsyttää jalat tosi pahasti.

Pääsyäni Queenswayn asemalle vihdoin päätin käydä vielä Tower Racordsilla viimeisten levyjen ostossa. Käyn samalla uudelleen fish and chips -paikassa pitsalla tämän päivän ainoan ruoka-annoksen syömäässä. Olen hotellilla juuri vähää ennen kello neljää. En liiku koko iltana minnekkään. Tv:ssä on koko illan todella hyviä ohjelmia Roseannesta lähtien.

Lauantai 21.3.
Levynjulkistaminen Virgin Recordsilla

Aamupalan jälkeen käyn matkatoimiston toimistossa katsomassa, mihin aikaan on sunnuntain paluu kotimaahan. Menen maanalaisella Qxford Street -ostoskadulle Queenswayn asemalta suoraan Tottenham Court Roadille. Kävelin sitten takaisinpäin parissa tunnissa Marple Archin asemalle. Käyn videokaupoissa ja peliluolassa ja HMV -levytavaratalossa vain katselemassa. Varaa ei ole edes ostaa Oivalle sitä Crackers International -levyä, jonka hän pyysi tuomaan Suomeen.

Oxford Streetilla oli Virgin Recordsin edustalla pitkä jono porukkaa pyrkimässä sisälle. Paikalle pyyhältää henkilöauto, josta nousee videokuvaaja ja juontaja selvitellen mikin johtoja. Pysähdyn seuraamaan tilannetta kadun toiselta puolelta. Niin joku muukin, joka kysyy minulta, mitä tapahtuu. Sanon, etten tiedä. Itse arvelen myöhemmin, että on jokin levynjulkistaminen ja porukka halusi saada ostaa nimikirjoituksella varustetun levyn.

Tulen taas Queenswayn asemalle. On nälkä ja pistäydyn eksoottisennäköiseen ruokapaikkaan, oliko intialainen vai iranilainen, en teidä. Kaikkialla Lontoossa on vieri vieressä etnisiä ravintoloita että siitä vain valitseen halujensa mukaan. Väärä valinta. Erehdyn ottamaan riisiä ja kasviscurryklastiketta. Taisin valita myös miedomman vaihtoiehdon sitä kysyttäessä. Kamalan tulista. Suuta polttaa, mutta hiki hatussa on syötävä, kun viimeisillä ruokarahoilla sen menin ostamaan. Viereisestä putiikista ostan puolen litran colapullon, jota siemailen matkalla hotellille. Todella tuulinen päivä. Hieman ripsii vettä hotellille tullessa.

Hotelisiivooja, joka ei osaa englantia tulee siivoamaan huonettani. Ymmärrän kuitenkin, että siihen menee viisitoista minuuttia. Aamupalalla yleensä tapaan hotellin muita asiakkaita. Kuulen puhuttavan, suomea, ruotsia, norjaa, hollantia ja saksaa. Eilen illalla oli kunnon mekkala käytävässä. Tanskalaiset olivat taas vauhdissa, kuten yhtenä toisenakin iltana. Hotellin ovi käy jatkuvasti. Vieraita tulee ja menee. Vastaanoton ihmiset ovat oppineet tuntemaan ja antavat jo avaimen kysymättäkin.

Sunnuntai-Maanantai 22-23.3.
Kotimatkalle

Puhelinherätys tulee jostain syystä jo kello 5.50. Ehkä se oli vahinko. Nousen kuitenkin ylös pakkailemaan laukkuani. Aamupalalle kello 7. Odottelen malttamottomana lähtöä, joka on ennakkotietojen mukaan 11.30. Bussi on myöhässä ja juuri hotellille tullessa on kunnon sadekuuro, jotenka kastumme hieman.

Heathrown kentällä opas jää chek-in -tiskille ja neuvoo itse etsimään passintarkastuksen, turvatarkastuksen ja oikean portin. Jään odottelemaan portin luokse. Seuraan kuvaruutua, johon pitäisi lentomme ilmestyä. Kävelemme portilta suoraan koneeseen. Ihmiset hidastelevat paikalleen mennessään, joten kone on jo kättelyssä myöhässä 15 miuuttia. Alussa on pari ilmakuoppaa, mutta muuten matka menee hyvin. Lentoaika noin 2,5 tuntia. Helsinki-Vantaan kentällä ollaan 19.10 sijasta 19.30. Puoli tuntia odottelin laukkuani ja kello 20 ollaan Tainan ja Ilmon kanssa autossa menossa yöpaikkaan.

Aamulla otan tavarat lainalaukusta ja pakkaan toisiin kasseihin. Tarkoitus on mennä bussilla linja-autyoasemalle, mutta on ollut varoituksia ruuhkista Etyk-kokouksen vuoksi. Mitään ruuhkia eikä poliiseja näy, kun pikkuveli vie asemalle.

Aurinkoista mutta koleaa. Raahaudun lippuluukulle ja otan pikalinjaan lipun. Joudun vielä puolisen tunia odottelemaan, ennenkuin pääseen nousemaan bussiin. Lähtöaika on 14.20. Vihannassa on Lada paikoillaan. Kotona olen viittä vaille kahdeksan illalla.

Louppusanat

Vuosien kuluttua, jälkeenpäin matkaani muistelleena tulee oikein ihmetelleeksi, kuinka olen voinut olla niin innokas, että olen uskaltautunut lainkaan koko matkalle. Mutta niin se vai on tullut tehtyä. Ja olen ylpeä siitä. Vaikka en kaikkia paikkoja ja nähtävyyksiä itsepäisesti kieltäytyneenä käynytkään katsomassa, omatoimisuus ja itseäinen liikkuminen omien harrastusten ja mieltymysten mukaan oli oikea ratkaisu. Ehtii sitä sitten mahdollisella seuraavalla kerralla lisää.

Antoisa matka muutenkin, raahasin mukana toistakymmentä nauhaa radoasemilta, kymmenkunta videokasettia, useita rullia valokuvia, postikortteja. Matkan jälkeen tosiaan tein jukaisematoman lehtjutun BBC:n haastattelustani ja puolen tunnin radio- ohjelman, jota olen pyörittänyt useilla asemilla. Haastattelun perusteella tehty lehtijutun BBC:n toiminnasta vuonna 1992 voit lukea TÄSTÄ.


©WEBdesing HÄKÄStudio27.12.2008