HÄKÄposti ONLINE -logo

LUE VIERASKIRJAA

KIRJOITA VIERASKIRJAAN

Julkaistu: Radiomaailma 5/2002
Teksti ja kuvat: Esa Saunamäki, Tampere

SWR - TEKNIIKKA PELISSÄ

Jo vuosia ennen SWR:n henkiinheräämistä oli radioharrastajien porukan kesken ollut silloin tällöin keskustelua laillisesta lyhytaaltoradiotoiminnasta. Viimein 1998 otin Telehallintokeskusen (THK) suuntaan yhteyttä ja aloin selvitellä asioita ja heidän suhtautumistaan lyhytaaltoradioaseman perustamiseen ja lähettimen rakentamiseen. Valon näytettyä vihreää alkoivat vanhan porukan puhelimet soida. Kuka lähtisi mukaan tekemään jotain uutta ja samalla myös kenties jonkinlaista radiohistoriaa? THK:n kanssa käytyjen neuvotteluiden ja taajuusvalintojen jälkeen minulla alkoikin kiireinen aika lähetintekniikan parissa.

25 metrin lähetin

Talven 1999-2000 ja kesän 2000 välillä ehti tapahtua monenmoista tekniikan parissa. Suunniteltiin, rakennettiin, mitattiin ja välillä myös RF:n henki eli savu tuprahteli. Luonnollisesti ensimmäisenä rakentamisen kohteena oli 25 metrin lähetin. Lähettimen oskillaattoreissa päädyin perinteiseen Colpitts-tyyppiseen kideoskillaattoriin. Riittävä taajuusvakavuus saavutettiin teettämällä tähän tarkoitukseen erikoiskiteet sekä rakentamalla oskillaattorien ympärille uunirakenne. Kideuuni pitää oskillaattoreiden lämpötilan vakaana, jolloin lähettimen lämpeminen ei pääse aiheuttamaan taajuusmuutosta. Kideoskillaattoreita on molemmille taajuuksille omansa. Niiden perässä on kolme vahvistinastetta ennen pääteastetta. Pääteasteelle syötettvä teho on 5 wattia.

Pääteasteen rakentaminen olikin loppujen lopuksi projektissa eniten päänvaivaa aiheuttanut palikka. Alkuun oli suunnitelmissa ottaa lähettimestä muutamia satoja watteja ulos. Kyllä sieltä jossain vaiheessa tehoa tulikin ulos, mutta vain vähän aikaa ennen savupilveä.

Kuva: Ensimmäinen lähetinräkki riisuttuna.

Alkuun pääteastetta yritettiin rakentaa Advanced Power Technologyn RF-fettiparin ympärille. Se kuitenkin aiheutti vain savun muodostumista. Ja aikaa oli vain muutama viikko THK:n kanssa sovittuun lähettimen hyväksyttämispäivään.

Lopulta sitten muutamia päiviä ennen h-hetkeä päätin, että nyt menisivät suunnitelmat uusiksi, vaikka fettien palamisen syy olikin selvillä. Aiemmin ilmassa leijuneiden savupilvien jäljiltä oli jäänyt yksi ARF443 ehjäksi, joten se päätyi mukaan uuteen pääteasteeseen. Pikaisesti sitten tuli suunniteltua uusi piirilevy pääteasteelle ja modulaattorille, sekä kasattua ne.

Viimein kaikkien palikoiden oltua jälleen kotelossaan paikoillaan alkoi testaus. Testausta tehtiin varovaisemmin kuin koskaan aiemmin ja vain pari päivää ennen hyväksyttämistä. Harmoniset ja muut harhalähetteet olivat kurissa, taajuus kohdallaan, ei savua, joten ei muuta kuin kamat autoon ja nokka kohti Helsinkiä.

Ruokahalu kasvaa syödesssä

Talven 2000-2001 aikana alkoi sitten toinen kierros tekniikan parissa. Omien taajuusmonitorointien, sekä THK:n ja Digitan kanssa käytyjen neuvottelujen jälkeen meille luvattiin käyttöön kolme taajuutta 48 metrin bandilta.

Jo neuvottelujen aikana alkoi uuden lähettimen suunnittelu, osien etsintä ja rakentaminen. Tässä vaiheessa todettiin myös, että 19" räkki, jossa lähetin oli oleskellut, tulisi jäämään pieneksi. Talven aikana räkki sitten vaihdettiinkin isompaan, ovelliseen mallliin. Laitteiston hyvinvoinnin turvaamiseksi räkkiin asennettiin samalla verkkofiltteri, lämmityslaite ja tuulettimia.

Aiemmista koettelemuksista viisastuneena 48 metrin pääteasteeseen päätyi huomattavasti RF-fettejä halvempi kytkinfetti IRFP150. Valinta osui nappiin ja pääteaste heräsi henkiin ilman suurempia ongelmia. Oskillaatorien suhteen linja jatkui samana, taajuuksille 5980 ja 6170 teetettiin kiteet ja taajuudelle 5990 löytyi sopiva romukopasta. Oskillaattorien design pidettiin aiempien kaltaisena. Tosin tällä kertaa komponenttien lämpötilakertoimiin kiinnitettiin aiempaa enemmän huomiota. Myös uunin lämpötilan säätelyä sekä mekaanista rakennetta paranneltiin 25 metrin koneeseen verrattuna.

Ja minne se teho syötetään

Toimintamme alussa 25 metrillä käytettiin antennina 20 metrin korkeudella olevaa perinteistä puoliaaltodipolia. Kesällä 2001 aloitimme 25 metrin antennin parannukset. Niiden totetumista kenties nopeutti hiukan se seikka, että alkuperäisen dipolin toista viikseä tuuli hiukan muotoili uudestaan, joten se olisi pitänyt muutenkin korjata. Vanha dipoli laitetiin kierrätykseen, eli siitä tuli uuden 2-elementtisen beamin syöttöelementti.

Kuva: Radiojack 25:n mastossa. Kuvattu kesällä 2001 ennen 2-elementtisen beamin käyttöönottoa.

Ennen syyskuun lähetystä lupailimme että tulossa olisi jenkkitesti, jossa antenni suunnattaisiin 320 asteeseen yön ajaksi. Tämä aiheutti sitten hiukan kiireisen lähetystä edeltävän perjantain. Dipoli kun oli jo edellisen lähetyksen jälkeen otettu mastosta alas ja beamin rakentaminen oli aloitettu. Radiojaskan kanssa sitä sitten raadettiin ja vihdoin yöllä kello 0250 antenni oli ylhäällä ja jenkkeihin suunnattuna. Tosin syöttöpiste oli vielä ilman sovitusta, joten antennitunerille oli käyttöä.

Antenni jouduttiin lähetyksen jälkeen ottamaan vielä kertaalleen alas. ns. Beta matchin rakentamista varten, joka muuten toimikin yllättävän hyvin. Yöllä tehty antennin asennus ei onneksi. mennyt hukkaan, sillä lähetyksen jälkeen posti toi ensimmäiset raportit rapakon takaa. Vuoden 2001 loppupuolen myrskyt sitten taittoivat beamin heijastajaa ja helmikuun myrsky taivutti aavistuksen verran säteilijää, joten mastokiipeilyä on jälleen keväälle luvassa.

Mastokiipeilyä pitänee tulevana kesänä harrastaa myös siitä syystä, että kääntömoottori odottaa asennusta. Antennin kääntö on nimittäin tähän saakka toiminut mauaalisesti, eli joku on kiivennut mastoon suuntaa muuttamaan. Tämä on aikamoista urheilua ainakin talvikelillä.

Kuva: 48:n häkkidipoli alkuperäisessä suunnassaan.

48 metrille antenniksi valittiin myös dipoli. Siitä tehtiin ns. häkkidipoli, sillä hiukan normaalia leveämpi kaistaleveys oli tarpeen. Toistaiseksi antenni on pysytellyt noin kahdeksan metrin korkeudella, mutta nostoa ja muitakin antennivaihtoehtoja on suunniteltu. Vaihtoehtoina ovat pyörineet lähinnä tropical array ja delta loop.

Tulevaisuutta

Jatkossa tekniikkaa pyritään hiljalleen kehittämään ja parantelemaan. Syksyn 2001 aikana otettiin käyttöön mm. kompressori-limitteri, jonka myötä on saatu hiukan puhtia ääneen. Tosin kyseisen laitteen laadussa olisi hiukka parantamisen varaa. Lisää lähetystehoakin todennäköisesti tulee, mutta tarkempi ajankohta on vielä avoinna. Nähtäväksi jää, mitä muuta tulevaisuus tuo tullessaan ja mitä tulevana kesänä ehditään rakentaa.


©WEBdesing HÄKÄStudio27.12.2008