HÄKÄposti ONLINE -logo

LUE VIERASKIRJAA

KIRJOITA VIERASKIRJAAN

Jukaistu: DIKSARI 1/1985
Teksti ja kuvat: Tapani Häkkinen

KUOPION IÄNJ:EN ÄÄNIAUTO


Kuva A: Ääniauto nimeltään Hilima.

Mikä onni päästä tutkimaan virallisen radioaseman ääniautoa laite laitteelta! Näin todellakin minulle kävi, kun vain rohkeasti otin härkää sarvista ja sovin tutustumiskäynnistä YLE:n Kuopion taomintakeskukseen.

Äänitarkkailija Kari Hirvensalo oli ystävällisesti vastassa heti ovella. Näin siirryimme monien käytävien ja portaiden jälkeen radiotalon autotalliin, jossa uusi, marraskuun alusta saakka käytössä ollut ääniauto seisoi.

Aloitetaanpa sitten itse autosta ensiksi. Kori on KAROSSI -merkkinen ja se on rakennettu Heinolassa. Moottori on Mersu 307. Painoa pienen kuorma-auton verran. Maksimissaan 3,5 tonnia. Korkeus on 3 metriä 5 senttiä.

Katolla on yhteensä kuusi erilaista antennia jo valmiina, vaikka niihin liittyviä laitteita ei ole vielä asennettukaan.

Sisällä autossa ohjaamo näytti ihan mukavan tilavalta. Kun auton takaosan sivuovi avataan, vastaan tulee kaksi mukavan tuntuista tuolia, jotka ovat peräkkäin. (Kuva A)


Kuva B: Äänitarkkalijan työhuone Hilimassa.

Äänitarkkialijan tuolilta sitten avautuu kuvan B kaltainen näkymä. Kohde nro 1 kytkintakulu, jossa piuhoilla yhdistellään eri äänilähteistä tuleva ääni mixeriin, joka on osoitettu kuvassa numerolla 7. Tämä mixeri on 8-kanavainen KAJAANI UT MIX. Lisäksi käytössä on SAM82 -apumixeri. Kohteet 4 ja 8 ovat STUDER B67 -kevyet stereostudionauhurit. Kohde nro 2 on käytössä referenssinauhirina FISHER -kasettidekki. Kohde nro 3 NORMENDE - värimonitori, jolla voi olla kuvayhteydessä mustavalkoiseen SONY -teollisuuskameran välityksellä paikalle, jossa radio-ohjelmaa ollaan juuri tekemässä.

Numero 5 on vasemmanpuoleinen kaiutin. Numero 9 on äänitarkkailijan tuoli, jota voi liikuttaa moneen eri suuntaan. Tämän nurkkauksen laitteiden sijoittelu tuolia myöten on tehty millintarkasti, ettei yksikään laite olisi haittaavasti tiellä mutta kuitenkin ulottuvilla. Numero 10 on kuvassa C oleva laitehyllykkö. Numero 6 soittaa auton lämmitysputkia. Tämä onkin osa ääniauton nerokasta lämmitysjärjestelmää. Sillä lämmitysmahdollisuuksia voidaan valita erilaisista: vesilämmitys moottorin jäähdytysnesteellä, sähköllä tai autolämmittimellä. Ja vielä ikkunalla on NMT-puhelin, kuten kuljettajakin edessä, jolla voidaan olla yhteydessä Kotkankallion studiolle.


Kuva C: Ääniauton räkkitelineen laitteet.

Sitten lähemmin kuvaan C. Numero 11 on LEXICON M200 -digitaalikaiku. Sen yläpuolella on antennikytkennät valmiina katolla oleville antenneille. Numero 12 on varsinainen päälähetin, jolla on vastaanotto studiolla. Siellä on muuten vastaanottimen vierellä antenniroottori, jolla voidaan studion katolla olevaa vastaanottoantennia suunnata ääniauton suuntaan, kunnes singnaali on voimakkain. ääniautossa oleva lähetin on siis 50 wattinen RHODE & SCHWARZ, jonka kantomatka on olosuhteista riippuen 50-70 kilometriin saakka. Lähettimellä voidaan lähettää neljällä eri taajuudella: 103,0, 101,8, 101,4 ja 101,0 MHz. Käytössä on taajuus 101,8 MHz.

Kohde nro 13 on STUDER A726 -vastaanotin, jolla seurataan ulos lähtevää lähetystä. Ja tämän alapuolella on nro 14, STUDER A710 -kasettidekki. Tämä on äänitarkkailija Kari Hirvensalon mukaan niin hyvä nauhuri, että sen vuoksi koko autossa ei ole lainkaan levysoittimia. Sen sijaan kaikki musiikki, joka autosta lähtee studiolle, soitetaan tällä kasettidekillä. Eroa ei huomaa. Ja sitäpaitsi kaikessa lähtökiireessä on mukavampi kaapata valmiiksi äänietyt kasetit mukaan, kuin jäädä valitsemaan levyjä.


Kuva D: Hiliman "perä" avoinna.

Siirrymme nyt sisätiloista auton ulkopuolelle tarkastelemaan ääniauton takaosaa. (Kuva D) Kun pariovet on avattu, tulee eteen hurja joukko kaikenlaista teknistä krääsää ja piuhaa.

Ensimmäisenä katse kohdistuu tietenkin ääniauton bensiinitoimiseen virtalähteeseen, agregaattiin. Yhdellä täytöllä se voi käydä 6 tuntia. Sen teho on 2,8 KW.

Auton päävirtataulu on nro 15. Agregaatin lisäksi auto voi käyttää myös sähköverkkoa. Vanhoja, epäluuloisia mummoja varten mukana on kevyt amppeerimittari, jolla voidaan todeta auton viemä virtamäärä korvausvaatimuksia varten. Numero 16 on tietenkin mikrofonikaapelia. Numero 17 on mikrofoniliitäntätaulu, johon voidaan kiinnittää esim. 10 mikin kaapelikelan pää. Lisäksi voidaan luetella takaosan tavaraa: mikrofonijalkoja, videokaapelia, studopääte kahdelle urheiluselostajalle, kuulokemikrofoni sekä työkalupakki.


Kuva E: Äänitarkkailija Kari Hirvensalo on juuri ottamassa esille mustavalkoista teollisuuskameraa.

Lopuksi voisin mainita hiukan lisää yksityiskohtia ääniauton sisältä. Päälähettimen anetennimastoa voidaan sisältä käsin nostaa ja laskea sekä suunnata tarpeen mukaan. Tämän teleskooppimaston maksimikorkeus on muuten kahdeksan metriä. Käytössä on varma vaijerinostosysteemi pakkasella jäätymisaran paineilman sijaan.


Kuva F: Tästä studiosta YLE:n Kuopion Kotkankallion tomintakeskuksessa lähtevät alueradion ja Kuopion Iänen ohjelmat eetteriin.

Auton seinät ja katto on vuorattu pehmeällä sametilla sisäpuolelta. Katossa on kolminopeuksinen tuuletin. Ikkunat ovat tummennetut. Lähetystä autosta voidaan suorittaa auton ollessa liikkeessä tai sen moottorin käydessä.

Tulevaisuudessa käyttöön on tulossa mm. reportterilähettimet. Nyt kuitenkin niiden käyttöönotossa on havaittu akkuvikoja. Lisäksi yhä useampi paikallisradio tulee saamaan juuri tämän kaltaisia kevyitä ääniautoja, kertoi Kari Hirvensalo. Tästä autosta on Joensuussa riisuttu malli, joka on nyt siirretty koritehtaalle lisävarustelua varten.

Ja näin lopuksi haluaisin vielä kiittää sydämellisesti äänitarkkailija Kari Hirvensaloa, joka esitteli ystävällisesti ääniautoa sekä suostui ylimääräiseen kierrokseen YLE:n Kuopion toimintakeskuksessa.

Kuva G: YLE:n Kuopion Kotkankallion tomintakeskuksen lavastevaraston seinustalla vanha radioaseman mainos, joka muistitiedon mukan sijaitsi Kuopin rautatieaseman portaiden yläpäässä nähtävillä kun kansa astui asematunneliin.


©WEBdesing HÄKÄStudio28.12.2008