HÄKÄposti ONLINE -logo

LUE VIERASKIRJAA

KIRJOITA VIERASKIRJAAN

Julkaistu: DIKSARI 2/90
Teksti ja kuvat: TAPANI HÄKKINEN

Radio Matvekin iloiset tiskijukat:

LUOVAA HULLUUTTA TARVITAAN
PAIKALLISRADIOSSA

Radiossa hulluus on tehtävä hyvällä maulla ja sen on tultava suoraan sydämestä, kertoo Radio Matvekin freelanser -toimittaja Pasi Räihä alias Pasi the Base, 21. Alunperin Pasi pääsi asemalle auttelemaan levystössä ja keittämään kahvia. Sitten tarvittiin mainosääntä.
-Siellä huomattiin, että ääneni sopi hyvin radioon. Sitten mulle tarjottiin mahdollisuus ohjelmien tekoon. Repertuaarini on nyttemmin laajentunut. Olen aloittanut myös ravintolakeikkailun viikonloppuisin.

Päivittäin Pasilla on Matvekissa kaksi ohjelmaa, Päivän pähkinä ja Rockraita. Valmistautumiseen aikaa menee suunnilleen pari tuntia.
-Valitsen levyt Rockraitaa varten, joskus käytän myös omia levyjä. Mulla on aika paljon asioita paperilla, mitä juttelen ohjelmassa. Vaikka mun työsuhde on friikku, niin yleensä olen täällä aina, kahdeksan tuntia päivässä.

Totti Raittila, 19, aloitti Matvekissa moottoriurehiluavustajana. Tottihan harrastaa myös motocrossia.
-Silloinen ohjelmapäällikkö Antti Lankinen mut tänne pyysi. Ensi kuussa tulee kaksi vuotta täyteen. Täällä on joutunut tekemään ihan kaikkea. Opiskelin tässä talvella, mutta jätin opiskelut ja nyt pääsin yhden ohjelmatoimston keikoille. Radiohommien lisäksi teen tietysti myös ravintolakeikkoja.

Matvekin iloiset tiskjukkapojat Harald eli Harri Kukkola ja Pasi the Base eli Pasi Räihä.

Harri Kukkolalla, alias Haraldilla, 22 ei ole vapaa-ajan ongelmia.
-Menen aamukahdeksaan opiskelemaan Mikkelin Liiketaloudelliseen Instituuttiin. Lisäksi teen tänne kolmea ohjelmaa, keskiviikkoisin Hittivieköön, perjantaisin Diskontin ja lauantaisin ohjelman It's only Rock`n Roll. Sitten on raflakeikat vielä illalla. Se eka kerta radiossa äänessä ollessa oli aika tuskallinen. Hermostutti aika tavalla. Nyt menee jo paremmin. On tietysti muistettava, että kukaan ei ole seppä syntyessään. Ja jos radioon tulee joku uusi ääni, niin kuuntelijat yrittäkää ymmärtää, ettei niitata heti, kun joku töppäilee.

Urheilun katseleminen ja seuraaminen on ollut lähellä sydäntä. Kesällä oli muusikoita tullut Jyväskylästä pelaamaan jalkapalloa mikkeliläisiä muusikoita vastaan, Harri muistelee.
-Ajattelin, että nyt on mun saumani. Nappasin nauhurin kainaloon. Jengi varmasti kypsyi, kun pudottelin pelkkää puhetta 45 minuutta kilpaa YLE:n toimittajan kanssa. Se oli muuten ainut kerta, kun olen sanonut kirosanan lähetykseen. Se kävi niin, että siinä kentän reunalla oli hitonmoinen kahina. Äkkiä pallo humahti pääni ohitse. Se kirosana tuli suoraan sydämestä.

Pasi the Base

Vakioporukka soittelee aina Pasin Päivän pähkinään. Soitot ovat asiallisia, Pasi kiittelee.
-Jotkut soittaa jo paria minuuttia ennen kysymyksen esittämistä. Joskus numero on valittu valmiiksi ja kun kysymys kuullaan, valitaan viimeinen numero. Todella fanaattiset kuuntelijat odottaa, että saa taas single-levyn tai jotain muuta palkinnoksi.

Ohjelmanteko ei ole enää niin rankkaa, kuin silloin alussa. Pasin mielestä homma on nyt yhtä helppoa kuin tukan kampaaminen. Totti on toista mieltä.
-Jossain mielen sopukoissa täytyy olla se kauhun tasapaino, ettei mokailisi. Pientä paniikkia pitää tietysti aina olla.

Pojat kertovatkin kuin yhdestä suusta, että he viihtyvät tässä radiotyössään. Pasilla on muistikuva siitä, kuinka hän haaveili radiohommista jo kahdeksan vanhana.
-Sain faijalta radionauhurin ja kaverieiden kanssa sitten leikittiin, että oltiin radiossa töissä. Ja yhtäkkiä huomasin olevan radiossa töissä.

Sunnuntaiaamun ohjelmaa Isä, poika ja pelin henki Totti teki yhdessä isänsä kanssa. Se oli keskusteluohjelma ajankohtaisista ja ajattomista aiheista.
-Nyt kesäksi on aikomus aloittaa erilaisista kesäisistä aiheista jonkunlainen ohjelma samalla ohjelmapaikalla, Totti selvittää.

Pojat soittavat ravintoloissa keikkoja radiotyön ohella. Tilauksesta he tekevät myös muunlaisia keikkoja, Harri kertoo sanelunauhurille sanansa osoittaen.
-Hyvän dj:n erottaa siitä, että se pystyy tekemään monipuolista hommaa. Että siltä onnistuu levyjen soittaminen -Hyvän dj:n erottaa siitä, että se pystyy tekemään monipuolista ja erilaisten tilaisuuksien juontaminenkun tulin sieltä tiskijukan kopista ulos . Kerran yhdessä tilaisuudessa, parinsadan ihmisen ravintolayleisön eteenolikin tosi vaikeaa., ensimmäisten sanojen sanominen.

Harri aloittamassa lauantai-illan showtaan It's Only Rock'n Roll. Oik. Totti Raittila lähdössä keikalle Pieksämäelle.

Julkisuuden kirot

Julkisuus radiossa ei ole pojille ainakaan vielä ollut rasitteeksi. Pasille tosin ovat jotkut tulleet sanomaan, että ootsä se, joka on radiossa töissä. Hillitön Elvis-kuume on Pasista toiveajattelua. Harrikin on saanut olla ihailijoilta melko rauhassa.
-Se tässä on hankalaa, että yleisö ei osaa erottaa sitä, että mä olen kahdessa työssä, jotka mun mielestä pitäisi olla erillään, ihan oikeasti. Radiotiskijukka ja ravintola-dj. Radiotyöhön verrattuna ravintola on ihan erilainen paikka, vaikka samoja levyjä soitetaaankin. Ravintolassa tulee heti palautetta. Jos soitat jonkun mielestä huonon levyn, niin heti on tanssilattia tyhjä. Radiossa on paljon vapaampaa, kaikki ei ole kiinni siitä, että tansiiko ihmiset vai ei.

Totin mielestä joskus kaverit eivät osaa suhtautua hänen radiotyöhönsä luonnollisena asiana, jos nyt negatiivisia puolia oikein tikulla kaivellaan.
-Periaatteessa duuniahan mekin tässä vaan tehdään. Joskus kadulla on tullut vastaan tyypillinen mikkeliläinen mieshenkilö juovuksissa ja sanonut, että mikäs perkeleen hiippari sä oikein olet. Sillä hetkellä se tuntuu helvetin pahalta. Siinä rupee sitten kysymään itseltään, että olenko mä sellanen. Ja kuvitteleeko kaikki ihmiset minusta tollasta ja mun työstäni. Toisaalta pitää ymmärtää, että ehkä tää on pienen ryhmän mielipide. Jos tollasta tulisi esille usein, pitäisi siinä vaiheessa miettiä, että pitäisikö tässä jotain tehdä ittellensä, Totti tilittää.
-Ainakin mä olen tän homman pohjalta saanut paljon uusia tuttuja, Harri tunnustaa. -Ihmiset suhtautuu yllättävän positiivisesti siihen, mitä me tehdään. Kukaan ei ole vielä käynyt kurkkuun kiinni. Mä ainakin haluun olla ihan tavallinen pulliainen, enkä halua leuhkia, enkä pyri korostamaan sitä, että mä olen töissä radiossa. Jos alkaa tulla paljon negatiivista, mä vaihdan kyllä alaa, en mä väkisin näissä töissä ole.

Hiukan epäröiden Pasi tunnustaa, että hänellä on joskus ollut ongelmia kavereiden kanssa.
-Joskus, kun kävellään kavereiden kanssa kaupungilla, ne rupeaaa hölmöyksissään humalassa huutelemaan kadulla, että "Hei Radio Matvek, Pasi the Base". Sit rupee tuntuu, et hei, en mä oo täällä.

Suuri radioyö

Suuri radioyö myös Matvekin aalloilla kevättalvella oli kiva kokeilu, johon pojat olivat tyytyväisiä. Harrin mielestä ehkä kesällä voisi viikonloppuisin olla radio äänessä vaikka ympäri vuorokauden. Ainakin palaute oli Suuresta radioyöstä kaiken kaikkiaan myönteistä.

Harri kertoo siitä, mitä yöllä oikein tapahtui.
-Totilla petti pokeri Suuri radioyö -ohjelmassa, juuri kun se oli lukemassa uutisia. Kello oli viisi aamulla ja mä pelleilin Totille. Uutisaihe oli vakava ja joku kuuntelija saattoi ajatella, että se nauroi sille uutiselle, Harri muistelee. -Oli pakko laittaa kappale siihen päälle ja sanoa, että Totti yrittää kohta uudestaan.

Siinä vaiheessa oli valvottu koko yö ja oli aivan poikki olo, puolustelee Totti. -Mulla ei kertaakaan aikaisemmin suorassa oli pettänyt pokka niin täydellisesti. Mutta jotenkin sitä oli siinä vaiheessa niin herkällä päällä, että pienikin irvailu riitti.
-Joka ohjelmassa on aina joitakin mokia, joita välttämättä kuuntelija ei edes huomaa, Pasikin tunnustaa.
-Sen voi peittää sillä, että laittaa levyn pyörimään. Hymysuin Pasi jatkaa kertomalla, että aina silloin tällöin pojat häiritsevät toistensa ohjelmia, mutta ne on niitä sisäpiirin juttuja. -Se on kivaa, eikä mitään ilkeilyä. Ja sit se on niin lievää, ettei siitä yleensä tule mitään seuraamuksia. -Niin yleensä, nauravat toiset.

Sankarit ja idolit

Idoleina  Pasilla ovat olleet Kinnusen Hanski ja Ripatin Tapsa. Sitten kaupalliset tulivat ääneen. -Mä asuin Uudellamaalla ja sitten Radio Cityn tiskijukista tuli mun esikuvia. Mä ajattelin, että mä haluan joskus olla tollanen kuin toi.

Ripatin ja Kinnusen tasolle pääseminen vaatii Harrin mukaan rajusti työtä, mielikuvitusta ja paneutumista siihen, mitä tekee.
-Se vaatii harjoittelua. Ripattia on pirun kiva kuunnella. Luovaa hulluutta kai tässä hommassa tarvitaankin.

-Ei pidä juuttua yhteen tyyliin, vahvistaa Pasi ja jatkaa: -Pitää olla vähän hullu ollakseen radiossa töissä. Hulluus on kuitenkin tehtävä hyvällä maulla, ne jutut on tultava suoraan sydämestä. Ei jinglejä voi esim. soittaa käsiksen mukaan.

Matvekin iloiset pojat kerrankin yhdessä, vas. Pasi the Base, Totti ja Harald.

Ongelmia levyjensaannissa

Uutuusmusiikin saaminen on vaikeata Harrin mielestä Mikkelissä. Ajan hermolla tällä paikkakunnalla pysyy oikeastaan vain seuraamalla satelliittikanavien lähetyksiä. Totti sanoo saavansa tietoja uusista levyistä mm. Ripatin Ocsid -ohjelmasta. Pasi on mukana diskopuolella DMC-järjestössä ja saa siitä tietoa aika paljon. Harri seuraa paljon musiikkilehtiä. Totin mielestä yleisön musiikkimaku muuttuu paikkakunnalla sen verran hitaasti, että pärjää hyvin, kun seuraa maailman ja Suomen tanssilistoja.

Mikkelin pienuudesta johtuu, että sinne tulee vähän uutuuslevyjä verrattuna pääkaupunkiseutuun. Välillä levyjen hankkiminen on luovaa toimintaa, kun niitä joutuu tilaamaan Helsingistä ja kerjäämään levy-yhtiöiltä. Joskus on joutunut tilaamaan niitä jopa pelkän nimen perusteella.

Nämä nuoret paikallisradiotiskijukat tekevät juttujaan muitten töitten ohella, pienellä palkalla. Ja verrataan vaikkapa YLE:en, siellä ohjelmanteko on kymmenen kertaa kalliimpaa. -Onko niitten ohjelma sitten myös kymmenen kertaa parempaa, on melko hyvä kysymys, heittää Totti. -Meillä paikallisradioissa pyritään ihmisläheisempään otteeseen.

Totti on menossa armeijaan elokuussa.
-Jos intin jälkeen saan duunia radiosta, niin kyllä tätä hommaa voisi jatkaa. Mitään muuta duunia mä en olekkaan tehnyt yhtä pitkään yhtäjaksoisesti, kuin tätä. Tää on sellainen työ, jossa mä parhaiten viihdyn. Kyllä tätä voisi joskus maailmassa ajatella tekevänsä jopa leipätyönään. Mut nyt mä en tiedä mitä musta tulee isona.

It's only Rockn Roll

Sirryn seuraamaan Haraldin eli Harrin vetämää ohjelmaa It's only Rockn Roll, joka seuraa BBC:n ohjelman jälkeen illalla viitätoistavaille seitsemän. Ohjelma kestää parisen tuntia.

Ohjelmanteossa Harrilla ei ole paperilla mitään. Hän on joskus kokeillut sitä mutta fiilikset lähetyksessä eivät enää olekkaan samat, kuin käsistä tehdessä. Hommasta tulee aika äkkiä luetun makuinen. Harri joutuu ohjelmaansa varten tekemään eniten uhrauksia, koska siihen ei tule postia. Pitää miettiä mitä levyjä valitsisi ja millaisen tyylin ottaisi. On yritettävä kehitellä ohjelmaan johtolanka, jota seurata. Harri ei kirjoittele ohjelmaansa mitään lappuja, vaan ne jutut tulee sieltä jostain.

Ohjelma lähtee käyntiin, kun Harri samalla tarkistaa, että mainoksia ei tarvitse ajaa. Totti on lähtenyt hetki sitten diskokeikalle levylaukun kera Pieksämäelle. Pasi on samaan aikaan varastudiossa lämmittelemässä kohta alkavaa ravintolakeikkaa varten. Sanoo, että ravintolakeikkoja, jotka ovat yötyötä ei varmasti jaksa tehdä kuin ehkä kolmikymppiseksi saakka. -Mutta näitä radiohommia jaksaa kyllä tehdä vaikka loppuikänsä, Pasi jatkaa.

Harrin ohjelman aikana studioon soittaa henkilö, joka ei halunnut toivoa levyä, vaan kertoo, että on ikävä Maija Tuunilan ääntä. Viihdevastaava Maija on kuitenkin lomalla.

Levynsoiton ja puhelujen välillä Harri ehtii kertoa, kuinka hän oli tekemässä kerran haastattelua, kun London Boysit olivat Mikkelissä. Haastattelu oli Harrin ensimmäinen ja hän oli täysin kipsissä. Pojat kyselivät, että mistä nyt kiikastaa. Harrin selitettyä, että kyseessä oli eka haastattelu, poikien käytös muuttui heti avoimemmaksi.

Matvekin levystö on tietokoneella, josta etsityt toivelevyt löytyvät tuotapikaa.

 Harrin alias Haraldin tyyli tehdä ohjelmaa on rento. Levyt hän laittaa pyörimään fiiliksen mukaan. Levyä juontaessaan hän tuijottaa levykantta ja painaa molemmin käsin kuulokkeita sanomaansa keskittyen. Puheluita tulee harvakseltaan. Nyt toivotaan Van Halenin Jump -kappaletta. Harri tarkistaa tietokoneelta, löytyykö levyä. Etsii sen hyllystä ja ehtii vielä ottaa ylös levyn myötä menevät terveiset.

-Joskus, kun studiossa on hyvä fiilis ja ohjelma etenee hyvin, soittaa joku ja haukkuu pystyyn, kertoo Harri.-Silloin on koko illan fiilis mennyttä. Toisaalta taas, jos on huono päivä ja joku soittaa ja herttaisesti kertoo, että tykkää soitetuista levyistä ja ohjelmasta. Silloin on taas ilta pelastettu.


©WEBdesing HÄKÄStudio28.12.2008