Julkaistu: DIKSARI 2/90
Teksti ja kuvat: TAPANI HÄKKINEN
Radio Matvekin iloiset tiskijukat:
LUOVAA HULLUUTTA TARVITAAN
PAIKALLISRADIOSSA
Radiossa hulluus on tehtävä hyvällä
maulla ja sen on tultava suoraan sydämestä, kertoo
Radio Matvekin freelanser -toimittaja Pasi
Räihä alias Pasi the Base, 21. Alunperin Pasi
pääsi asemalle auttelemaan levystössä ja
keittämään kahvia. Sitten tarvittiin mainosääntä.
-Siellä huomattiin, että ääneni sopi hyvin radioon.
Sitten mulle tarjottiin mahdollisuus ohjelmien tekoon.
Repertuaarini on nyttemmin laajentunut. Olen aloittanut
myös ravintolakeikkailun viikonloppuisin.
Päivittäin Pasilla on Matvekissa kaksi
ohjelmaa, Päivän pähkinä ja Rockraita.
Valmistautumiseen aikaa menee suunnilleen pari tuntia.
-Valitsen levyt Rockraitaa varten, joskus käytän myös
omia levyjä. Mulla on aika paljon asioita paperilla,
mitä juttelen ohjelmassa. Vaikka mun työsuhde on
friikku, niin yleensä olen täällä aina, kahdeksan
tuntia päivässä.
Totti Raittila, 19,
aloitti Matvekissa moottoriurehiluavustajana. Tottihan
harrastaa myös motocrossia.
-Silloinen ohjelmapäällikkö Antti Lankinen mut tänne
pyysi. Ensi kuussa tulee kaksi vuotta täyteen. Täällä
on joutunut tekemään ihan kaikkea. Opiskelin tässä
talvella, mutta jätin opiskelut ja nyt pääsin yhden
ohjelmatoimston keikoille. Radiohommien lisäksi teen
tietysti myös ravintolakeikkoja.
 |
Matvekin iloiset
tiskjukkapojat Harald eli Harri Kukkola ja Pasi
the Base eli Pasi Räihä. |
Harri Kukkolalla,
alias Haraldilla, 22 ei ole vapaa-ajan ongelmia.
-Menen aamukahdeksaan opiskelemaan Mikkelin
Liiketaloudelliseen Instituuttiin. Lisäksi teen tänne
kolmea ohjelmaa, keskiviikkoisin Hittivieköön,
perjantaisin Diskontin ja lauantaisin ohjelman It's only
Rock`n Roll. Sitten on raflakeikat vielä illalla. Se eka
kerta radiossa äänessä ollessa oli aika tuskallinen.
Hermostutti aika tavalla. Nyt menee jo paremmin. On
tietysti muistettava, että kukaan ei ole seppä
syntyessään. Ja jos radioon tulee joku uusi ääni,
niin kuuntelijat yrittäkää ymmärtää, ettei niitata
heti, kun joku töppäilee.
Urheilun katseleminen ja seuraaminen on
ollut lähellä sydäntä. Kesällä oli muusikoita
tullut Jyväskylästä pelaamaan jalkapalloa
mikkeliläisiä muusikoita vastaan, Harri muistelee.
-Ajattelin, että nyt on mun saumani. Nappasin nauhurin
kainaloon. Jengi varmasti kypsyi, kun pudottelin
pelkkää puhetta 45 minuutta kilpaa YLE:n toimittajan
kanssa. Se oli muuten ainut kerta, kun olen sanonut
kirosanan lähetykseen. Se kävi niin, että siinä
kentän reunalla oli hitonmoinen kahina. Äkkiä pallo
humahti pääni ohitse. Se kirosana tuli suoraan
sydämestä.
Pasi the Base
Vakioporukka soittelee aina Pasin
Päivän pähkinään. Soitot ovat asiallisia, Pasi
kiittelee.
-Jotkut soittaa jo paria minuuttia ennen kysymyksen
esittämistä. Joskus numero on valittu valmiiksi ja kun
kysymys kuullaan, valitaan viimeinen numero. Todella
fanaattiset kuuntelijat odottaa, että saa taas
single-levyn tai jotain muuta palkinnoksi.
Ohjelmanteko ei ole enää niin rankkaa,
kuin silloin alussa. Pasin mielestä homma on nyt yhtä
helppoa kuin tukan kampaaminen. Totti on toista mieltä.
-Jossain mielen sopukoissa täytyy olla se kauhun
tasapaino, ettei mokailisi. Pientä paniikkia pitää
tietysti aina olla.
Pojat kertovatkin kuin yhdestä suusta,
että he viihtyvät tässä radiotyössään. Pasilla on
muistikuva siitä, kuinka hän haaveili radiohommista jo
kahdeksan vanhana.
-Sain faijalta radionauhurin ja kaverieiden kanssa sitten
leikittiin, että oltiin radiossa töissä. Ja yhtäkkiä
huomasin olevan radiossa töissä.
Sunnuntaiaamun ohjelmaa Isä, poika ja
pelin henki Totti teki yhdessä isänsä kanssa. Se oli
keskusteluohjelma ajankohtaisista ja ajattomista
aiheista.
-Nyt kesäksi on aikomus aloittaa erilaisista
kesäisistä aiheista jonkunlainen ohjelma samalla
ohjelmapaikalla, Totti selvittää.
Pojat soittavat ravintoloissa keikkoja
radiotyön ohella. Tilauksesta he tekevät myös
muunlaisia keikkoja, Harri kertoo sanelunauhurille
sanansa osoittaen.
-Hyvän dj:n erottaa siitä, että se pystyy tekemään
monipuolista hommaa. Että siltä onnistuu levyjen
soittaminen -Hyvän dj:n erottaa siitä, että se pystyy
tekemään monipuolista ja erilaisten tilaisuuksien
juontaminenkun tulin sieltä tiskijukan kopista ulos .
Kerran yhdessä tilaisuudessa, parinsadan ihmisen
ravintolayleisön eteenolikin tosi vaikeaa.,
ensimmäisten sanojen sanominen.
 |
Harri aloittamassa
lauantai-illan showtaan It's Only Rock'n Roll.
Oik. Totti Raittila lähdössä keikalle
Pieksämäelle. |
Julkisuuden
kirot
Julkisuus radiossa ei ole pojille
ainakaan vielä ollut rasitteeksi. Pasille tosin ovat
jotkut tulleet sanomaan, että ootsä se, joka on
radiossa töissä. Hillitön Elvis-kuume on Pasista
toiveajattelua. Harrikin on saanut olla ihailijoilta
melko rauhassa.
-Se tässä on hankalaa, että yleisö ei osaa erottaa
sitä, että mä olen kahdessa työssä, jotka mun
mielestä pitäisi olla erillään, ihan oikeasti.
Radiotiskijukka ja ravintola-dj. Radiotyöhön verrattuna
ravintola on ihan erilainen paikka, vaikka samoja levyjä
soitetaaankin. Ravintolassa tulee heti palautetta. Jos
soitat jonkun mielestä huonon levyn, niin heti on
tanssilattia tyhjä. Radiossa on paljon vapaampaa, kaikki
ei ole kiinni siitä, että tansiiko ihmiset vai ei.
Totin mielestä joskus kaverit eivät
osaa suhtautua hänen radiotyöhönsä luonnollisena
asiana, jos nyt negatiivisia puolia oikein tikulla
kaivellaan.
-Periaatteessa duuniahan mekin tässä vaan tehdään.
Joskus kadulla on tullut vastaan tyypillinen
mikkeliläinen mieshenkilö juovuksissa ja sanonut, että
mikäs perkeleen hiippari sä oikein olet. Sillä
hetkellä se tuntuu helvetin pahalta. Siinä rupee sitten
kysymään itseltään, että olenko mä sellanen. Ja
kuvitteleeko kaikki ihmiset minusta tollasta ja mun
työstäni. Toisaalta pitää ymmärtää, että ehkä
tää on pienen ryhmän mielipide. Jos tollasta tulisi
esille usein, pitäisi siinä vaiheessa miettiä, että
pitäisikö tässä jotain tehdä ittellensä, Totti
tilittää.
-Ainakin mä olen tän homman pohjalta saanut paljon
uusia tuttuja, Harri tunnustaa. -Ihmiset suhtautuu
yllättävän positiivisesti siihen, mitä me tehdään.
Kukaan ei ole vielä käynyt kurkkuun kiinni. Mä ainakin
haluun olla ihan tavallinen pulliainen, enkä halua
leuhkia, enkä pyri korostamaan sitä, että mä olen
töissä radiossa. Jos alkaa tulla paljon negatiivista,
mä vaihdan kyllä alaa, en mä väkisin näissä
töissä ole.
Hiukan epäröiden Pasi tunnustaa, että
hänellä on joskus ollut ongelmia kavereiden kanssa.
-Joskus, kun kävellään kavereiden kanssa kaupungilla,
ne rupeaaa hölmöyksissään humalassa huutelemaan
kadulla, että "Hei Radio Matvek, Pasi the
Base". Sit rupee tuntuu, et hei, en mä oo
täällä.
Suuri radioyö
Suuri radioyö myös Matvekin aalloilla
kevättalvella oli kiva kokeilu, johon pojat olivat
tyytyväisiä. Harrin mielestä ehkä kesällä voisi
viikonloppuisin olla radio äänessä vaikka ympäri
vuorokauden. Ainakin palaute oli Suuresta radioyöstä
kaiken kaikkiaan myönteistä.
Harri kertoo siitä, mitä yöllä oikein
tapahtui.
-Totilla petti pokeri Suuri radioyö -ohjelmassa, juuri
kun se oli lukemassa uutisia. Kello oli viisi aamulla ja
mä pelleilin Totille. Uutisaihe oli vakava ja joku
kuuntelija saattoi ajatella, että se nauroi sille
uutiselle, Harri muistelee. -Oli pakko laittaa kappale
siihen päälle ja sanoa, että Totti yrittää kohta
uudestaan.
Siinä vaiheessa oli valvottu koko yö ja
oli aivan poikki olo, puolustelee Totti. -Mulla ei
kertaakaan aikaisemmin suorassa oli pettänyt pokka niin
täydellisesti. Mutta jotenkin sitä oli siinä vaiheessa
niin herkällä päällä, että pienikin irvailu riitti.
-Joka ohjelmassa on aina joitakin mokia, joita
välttämättä kuuntelija ei edes huomaa, Pasikin
tunnustaa.
-Sen voi peittää sillä, että laittaa levyn
pyörimään. Hymysuin Pasi jatkaa kertomalla, että aina
silloin tällöin pojat häiritsevät toistensa ohjelmia,
mutta ne on niitä sisäpiirin juttuja. -Se on kivaa,
eikä mitään ilkeilyä. Ja sit se on niin lievää,
ettei siitä yleensä tule mitään seuraamuksia. -Niin
yleensä, nauravat toiset.
Sankarit ja idolit
Idoleina Pasilla ovat olleet
Kinnusen Hanski ja Ripatin Tapsa. Sitten kaupalliset
tulivat ääneen. -Mä asuin Uudellamaalla ja sitten
Radio Cityn tiskijukista tuli mun esikuvia. Mä
ajattelin, että mä haluan joskus olla tollanen kuin
toi.
Ripatin ja Kinnusen tasolle pääseminen
vaatii Harrin mukaan rajusti työtä, mielikuvitusta ja
paneutumista siihen, mitä tekee.
-Se vaatii harjoittelua. Ripattia on pirun kiva
kuunnella. Luovaa hulluutta kai tässä hommassa
tarvitaankin.
-Ei pidä juuttua yhteen tyyliin,
vahvistaa Pasi ja jatkaa: -Pitää olla vähän hullu
ollakseen radiossa töissä. Hulluus on kuitenkin
tehtävä hyvällä maulla, ne jutut on tultava suoraan
sydämestä. Ei jinglejä voi esim. soittaa käsiksen
mukaan.
 |
Matvekin iloiset pojat
kerrankin yhdessä, vas. Pasi the Base, Totti ja
Harald. |
Ongelmia
levyjensaannissa
Uutuusmusiikin saaminen on vaikeata
Harrin mielestä Mikkelissä. Ajan hermolla tällä
paikkakunnalla pysyy oikeastaan vain seuraamalla
satelliittikanavien lähetyksiä. Totti sanoo saavansa
tietoja uusista levyistä mm. Ripatin Ocsid -ohjelmasta.
Pasi on mukana diskopuolella DMC-järjestössä ja saa
siitä tietoa aika paljon. Harri seuraa paljon
musiikkilehtiä. Totin mielestä yleisön musiikkimaku
muuttuu paikkakunnalla sen verran hitaasti, että
pärjää hyvin, kun seuraa maailman ja Suomen
tanssilistoja.
Mikkelin pienuudesta johtuu, että sinne
tulee vähän uutuuslevyjä verrattuna
pääkaupunkiseutuun. Välillä levyjen hankkiminen on
luovaa toimintaa, kun niitä joutuu tilaamaan
Helsingistä ja kerjäämään levy-yhtiöiltä. Joskus
on joutunut tilaamaan niitä jopa pelkän nimen
perusteella.
Nämä nuoret paikallisradiotiskijukat
tekevät juttujaan muitten töitten ohella, pienellä
palkalla. Ja verrataan vaikkapa YLE:en, siellä
ohjelmanteko on kymmenen kertaa kalliimpaa. -Onko niitten
ohjelma sitten myös kymmenen kertaa parempaa, on melko
hyvä kysymys, heittää Totti. -Meillä
paikallisradioissa pyritään ihmisläheisempään
otteeseen.
Totti on menossa armeijaan elokuussa.
-Jos intin jälkeen saan duunia radiosta, niin kyllä
tätä hommaa voisi jatkaa. Mitään muuta duunia mä en
olekkaan tehnyt yhtä pitkään yhtäjaksoisesti, kuin
tätä. Tää on sellainen työ, jossa mä parhaiten
viihdyn. Kyllä tätä voisi joskus maailmassa ajatella
tekevänsä jopa leipätyönään. Mut nyt mä en tiedä
mitä musta tulee isona.
It's only Rockn Roll
Sirryn seuraamaan Haraldin eli Harrin
vetämää ohjelmaa It's only Rockn Roll, joka seuraa
BBC:n ohjelman jälkeen illalla viitätoistavaille
seitsemän. Ohjelma kestää parisen tuntia.
Ohjelmanteossa Harrilla ei ole paperilla
mitään. Hän on joskus kokeillut sitä mutta fiilikset
lähetyksessä eivät enää olekkaan samat, kuin
käsistä tehdessä. Hommasta tulee aika äkkiä luetun
makuinen. Harri joutuu ohjelmaansa varten tekemään
eniten uhrauksia, koska siihen ei tule postia. Pitää
miettiä mitä levyjä valitsisi ja millaisen tyylin
ottaisi. On yritettävä kehitellä ohjelmaan johtolanka,
jota seurata. Harri ei kirjoittele ohjelmaansa mitään
lappuja, vaan ne jutut tulee sieltä jostain.
Ohjelma lähtee käyntiin, kun Harri
samalla tarkistaa, että mainoksia ei tarvitse ajaa.
Totti on lähtenyt hetki sitten diskokeikalle levylaukun
kera Pieksämäelle. Pasi on samaan aikaan varastudiossa
lämmittelemässä kohta alkavaa ravintolakeikkaa varten.
Sanoo, että ravintolakeikkoja, jotka ovat yötyötä ei
varmasti jaksa tehdä kuin ehkä kolmikymppiseksi saakka.
-Mutta näitä radiohommia jaksaa kyllä tehdä vaikka
loppuikänsä, Pasi jatkaa.
Harrin ohjelman aikana studioon soittaa
henkilö, joka ei halunnut toivoa levyä, vaan kertoo,
että on ikävä Maija Tuunilan ääntä. Viihdevastaava
Maija on kuitenkin lomalla.
Levynsoiton ja puhelujen välillä Harri
ehtii kertoa, kuinka hän oli tekemässä kerran
haastattelua, kun London Boysit olivat Mikkelissä.
Haastattelu oli Harrin ensimmäinen ja hän oli täysin
kipsissä. Pojat kyselivät, että mistä nyt kiikastaa.
Harrin selitettyä, että kyseessä oli eka haastattelu,
poikien käytös muuttui heti avoimemmaksi.
 |
Matvekin levystö on
tietokoneella, josta etsityt toivelevyt
löytyvät tuotapikaa. |
Harrin alias
Haraldin tyyli tehdä ohjelmaa on rento. Levyt hän
laittaa pyörimään fiiliksen mukaan. Levyä
juontaessaan hän tuijottaa levykantta ja painaa molemmin
käsin kuulokkeita sanomaansa keskittyen. Puheluita tulee
harvakseltaan. Nyt toivotaan Van Halenin Jump
-kappaletta. Harri tarkistaa tietokoneelta, löytyykö
levyä. Etsii sen hyllystä ja ehtii vielä ottaa ylös
levyn myötä menevät terveiset.
-Joskus, kun studiossa on hyvä fiilis ja
ohjelma etenee hyvin, soittaa joku ja haukkuu pystyyn,
kertoo Harri.-Silloin on koko illan fiilis mennyttä.
Toisaalta taas, jos on huono päivä ja joku soittaa ja
herttaisesti kertoo, että tykkää soitetuista levyistä
ja ohjelmasta. Silloin on taas ilta pelastettu.
© 26.11.2017
|